Avustusleikkaukset uhkaavat järjestöjen kehittämistoimintaa
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen STEA-avustuksiin kohdentuvat mittavat leikkaukset uhkaavat erityisesti hankemuotoista kehittämistoimintaa. Hankkeissa tehtävällä kehittämisellä on kuitenkin merkittävä rooli järjestöjen uusiutumisessa, ajassa pysymisessä sekä kokonaisten toimialojen kehittämisessä.Takuusäätiössä kehittämishankkeet ovat mahdollistaneet uusien toimintamallien sekä palvelumuotojen testaamisen ja kehittämisen. Kehittämishankkeissa ovat syntyneet muun muassa säätiön asiakasvolyymilla mitattuna tällä hetkellä suosituin palvelu Penno.fi -verkkosovellus, erityisesti nuoria aikuisia tavoittava Kysy rahasta -neuvontachat sekä tarpeellisiin menoihin tai hankintoihin tarkoitettu sosiaalinen pienlaina. Jälkikäteen on helppoa tehdä johtopäätös, että ilman erillistä hankerahoitusta kokeilut olisivat jääneet tekemättä tai typistyneet murto-osaan toteutuneesta. Nyt jo paikkansa vakiinnuttaneet palvelut olisivat jääneet ehkä kokonaan syntymättä.
Hankkeiden avulla on mahdollisuus tarttua rohkeasti ajankohtaisiin ilmiöihin
Hankemuotoinen innovatiivinen kehittäminen antaa mahdollisuuden venyttää arjen totuttuja rajoja verrattuna vakiintuneeseen (palvelu)toimintaan, jossa tuen tarvitsijoiden tämän päivän tulipalojen sammuttaminen ja yhdenvertainen kohtelu usein estävät rohkeat ja riskiäkin sisältävät kokeilut. Uudessa kehittämishankkeessa voidaan helpommin välttää myös polkuriippuvuuden ongelmat ja lähestyä asioita täysin uudesta näkökulmasta. Toisaalta hankkeen lyhyt elinkaari pakottaa myös tekemään rohkeampia ja kohdennettuja rajauksia. Tämä mahdollistaa myös kokonaan uudenlaisiin ilmiöihin tarttumisen. Tämä on entistäkin tärkeämpää nykyisessä epävarmassa maailmassa, jossa kohtaamme monia toisiinsa kietoutuneita haasteita ja kriisejä.
Uusien kokeilujen kautta saavutettu uusi ymmärrys ja osaaminen palvelee oman organisaation ja sen välittömiä kohderyhmiä laajempaa kumppanien ja sidosryhmien verkostoa, parhaimmassa tapauksessa jopa yhteiskunnan systeemistä muutosta kohti ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämpää yhteiskuntaa. Käytännönläheisemmin kokeilujen ja kehittämisen kautta vahvistetaan järjestökentän tutkimusperustaisuutta ja menetelmäosaamista, mikä omalta osaltaan vahvistaa järjestötyön vaikuttavuutta. Erityisen tärkeää on hankemuotoisen kehittämisen mahdollistama nopea reagointi ja pureutuminen arjen toiminnasta kumpuaviin uusiin tarpeisiin. Tämä tarve on tunnistettu myös Takuusäätiön nykyisessä strategissa. Siinä tavoiteltu muutos edellyttää perustoiminnan lisäksi myös erillisiä kehittämisresursseja.
Kehittämisyhteistyö tuottaa ainutlaatuista lisäarvoa sekä kumppaneille että kohderyhmille
Takuusäätiö hallinnoi tällä hetkellä kahta strategista kehittämishanketta, joita rahoittaa STEA. Yhdessä Marttaliiton kanssa toteuttavassa Kestävät talouspolut -hankkeessa kehitettään taloudellisesti haavoittuvassa tilanteessa olevien kohderyhmien osallisuutta vahvistavaa voimavara- ja luontolähtöistä ekososiaalista talousneuvontaa. Rahat pelissä- hankkeessa kehitetään puolestaan rahapelihaittoja kokeneille ja kohtaaville henkilöille taloudellista toipumista edistävää neuvontaa, tietoa ja tukea yhteistyössä Sosped-säätiön kanssa. Nämä hankkeet ovat hyvä esimerkki myös aidosta eri organisaatioiden tavoitteellisesta yhteistyöstä, jossa onnistutaan yhdistämään molempien erityisosaamista uusien toimintamallien kehittämiseksi.
Hankemuotoinen kehittäminen mahdollistaa myös sellaisten kohderyhmien tarpeisiin vastaamisen, joita organisaation nykyisessä perustoiminnassa tavoitetaan heikosti. Aina ei ole myöskään tarkoituksenmukaista kehittää vain oman organisaation tarpeista lähtien. Kehittämistyö voi olla myös muiden työtä tukevaa ja kohtaamisten mahdollistamista muissa palveluissa. Hankemuotoinen kehittäminen mahdollistaa uusien kumppanuuksien ja verkostojen rakentamisen tai olemassa olevien syventämisen, ja vahvistaa osaltaan eri toimijoiden keskinäistä luottamusta. Parhaimmillaan kumppaneiden ja verkostojen ainutlaatuisten erityisosaamisten yhdistelmä luo lisäarvoa, jota mikään organisaatio ei voi yksinään aikaansaada.
Monialainen ja -ammatillinen verkostoyhteistyö on perusedellytys sille, että kompleksisia ongelmia voidaan ylipäätään pyrkiä ratkaisemaan. Julkisen rahoituksen supistuessa on riski, että järjestöt käpertyvät entistä vahvemmin puolustamaan omaa nykyistä perustoimintaansa. Tämä voi pahimmillaan johtaa yhteistyön sijaan keskinäiseen kilpailuun ja lopulta myös yhteiskehittämisen hiipumiseen. Tällöin suurin kärsijä on haavoittuvissa elämäntilanteissa olevat, joiden erilaisiin – ja myös ajassa muuttuviin – tarpeisiin on pystytty uutta luovalla kehittämistoiminnalla vastaamaan.
Kirjoittajat:
Minna Markkanen, johtaja, verkostot ja kestävä kehitys
Aura Pylkkänen, johtaja, erilliskehittäminen