Valtiovarainministeriön esittämät leikkaukset on peruttava, sillä niiden toteuttaminen tulisi yhteiskunnalle liian kalliiksi
Valtiovarainministeri Riikka Purra esitteli 6.8. ministeriön ehdotuksen, joka sisältää yhteensä 100 miljoonan euron lisäleikkaukset sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta-avustuksiin. Nämä leikkaukset tulisivat aiempien 140 miljoonan euron vähennysten lisäksi.Esityksen toteutuessa nykyinen hallitus leikkaisi järjestöjen toimintaresursseja jopa yli 60 prosenttia hallituskauden aloitukseen verrattuna. Käytännössä säästöt kohdistuisivat erityisesti heikompiosaisten ihmisten elämään, sillä juuri he ovat järjestöjen toiminnan ydinkohderyhmä. Leikkaukset olisivat yhteiskunnalle lopulta hyvin kalliita.
Leikkaukset vaikuttaisivat suoraan sosiaali- ja terveydenhuoltoon
Ministeri Purra totesi esityksen yhteydessä, ettei sosiaaliturvasta tulisi leikata. Tämä väite on kuitenkin ristiriidassa esityksen sisällön kanssa, sillä järjestöjen toimintakykyyn kohdistuvat leikkaukset ovat käytännössä juuri sosiaaliturvan heikentämistä. Sosiaaliturva koostuu useista osista, joihin kuuluvat varsinaisten tulonsiirtojen lisäksi esimerkiksi sosiaalipalvelut. Kokonaisuudessa on huomioitava myös ammattilaisten ja vertaisten tarjoama tuki, ennaltaehkäisevä työ sekä järjestöjen mahdollistama kansalaisten vapaaehtoistoiminta.
Vaikka järjestöt eivät varsinaisesti hoida tulonsiirtoja, niiden työ kattaa merkittävän osan muusta sosiaalihuollon kokonaisuudesta. Järjestöt ovat nopeasti reagoivia, varhaiseen puuttumiseen kykeneviä ja kustannustehokas tapa toteuttaa tukea ja palveluita. Järjestöt toimivat lähellä asiakkaita heidän omista lähtökohdistaan, mikä tuo säästöjä ja helpottaa ongelmatilanteiden ratkaisua ennen niiden vaikeutumista. Ne tavoittavat ihmisiä eri tavoin kuin viranomaiset, koska järjestöt ovat syntyneet kansalaisten omista tarpeista ja toimivat usein sellaisilla sektoreilla, joilla myöskään markkinatoimijoita ei ole lainkaan. Yksityiset yritykset eivät toimi näillä alueilla, koska asiakkaat eivät ole maksukykyisiä. Näiden palvelujen puute kuitenkin aiheuttaa yhteiskunnalle lisäkustannuksia, jos tarpeisiin ei vastata ajoissa.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteiskunnallisen arvon mittaaminen rahassa on vaikeaa, mutta sama haaste koskee myös julkisen sektorin tulonsiirtojen ja palvelujen vaikutuksia. Julkisella sektorilla toiminnan arvoa on perinteisesti tarkasteltu suoritteiden ja käytettyjen eurojen kautta, mutta järjestöiltä vaaditaan lisäksi vaikutusten arviointia. Ja vaikka keskityttäisiinkin vain suoritteisiin, on sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta käytettyyn rahaan nähden erittäin tehokasta.
Esimerkiksi Takuusäätiö tarjoaa asiakaslähtöisesti useita palveluita, joille ei ole korvaavia vaihtoehtoja julkisella sektorilla tai yksityisillä markkinoilla. Säätiön palvelut tavoittavat henkilökohtaisesti vuosittain reilusti yli 10 000 taloudellisesti vaikeassa tilanteessa olevaa henkilöä, ja sähköisten neuvontavälineiden kautta neuvoja ja apua saa lähes puoli miljoonaa suomalaista vuosittain – kaiken tämän mahdollistaa noin 20 hengen henkilöstö. Lisäksi säätiö esim. kehittää nuorten ja uusien maahanmuuttajien talousosaamista, jotta he pärjäävät Suomessa ja voivat osallistua yhteiskuntaan mahdollisimman nopeasti. Tällainen tehokkuus on omassa luokassaan, ja nyt esitetyt leikkaukset uhkaavat näitä hyötyjä.
Kannattaako kansalaisten oma aktiivisuus jättää hyödyntämättä?
Vapaaehtoistoiminta on monen kansalaisjärjestön perusta. Kaikki kansalaisjärjestöt ovat syntyneet kansalaisten omasta aloitteesta ja aktiivisuudesta. Keskustelu järjestöjen toimintaedellytyksistä on keskustelua kansalaisten oman toiminnan mahdollisuuksista.
Vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnallisen hyödyn on arvioitu vuonna 2024 olevan noin 3,2 miljardia euroa, kun siihen käytetyt avustukset ovat vain muutamia satoja miljoonia euroja. Toiminta on siis yhteiskunnallisesti erittäin kannattavaa. Kansalaiset ovat perustaneet järjestöt edistääkseen yhteistä hyvää – heidän tahtonsa on, että yhteiskunta käyttää tätä yhteiseksi hyödyksi ja tukee toimintaa asianmukaisesti. Tammikuussa 2025 tehdyn tutkimuksen mukaan 78 % suomalaisista piti jo aiempia järjestöleikkauksia virheenä, joten nyt mennään entistä enemmän kansalaisten tahtoa vastaan.
Kansalaiset antavat vapaaehtoistoiminnassa omaa aikaansa ja voimavarojaan yhteiskunnan hyväksi, mikä säästää resursseja muilta sektoreilta. Kannattaako tämä aktiivisuus ajaa alas, vai eikö olisi järkevämpää ottaa kaikki keinot käyttöön yhteisen hyvän rakentamiseksi?
Yhteiskunnan kokonaisetu vaarantuu leikkausten myötä – siksi ne on peruttava
Valtiovarainministeriön esittämät leikkaukset ovat aiheuttavat merkittäviä yhteiskunnallisia menetyksiä. Leikkaukset vievät pohjan toiminnalta, jonka kautta tuotetaan moninkertaisia hyötyjä koko yhteiskunnalle. On erikoista, että ministeriö, jonka tehtävänä on varmistaa valtion varojen järkevä käyttö, ehdottaa linjauksia, jotka tulevat kansalaisille ja valtiolle lopulta erittäin kalliiksi. Valtion varoihin tulisi laskea myös esim. kansalaisten vapaaehtoistoiminnan tuottamat säästöt ja hyödyt. Hyvään varainhoitoon kuuluu investoida kohteisiin, jotka tuottavat säästöjä ja hyvinvointia.
Jos ministeri Purran ehdottamat leikkaukset toteutuvat, se lopettaa monia välttämättömiä toimintoja ja lisää julkisen sektorin kustannuksia kestämättömällä tavalla. Järjestöjen toimintaedellytyksiin jo tehdyt leikkaukset ovat johtaneet toiminnan supistumiseen, palvelujen alasajoon ja asiakasjonojen pidentymiseen – moni on jäänyt ilman tarpeellista tukea ja kustannukset yhteiskunnalle ovat kasvaneet. Nyt esitetyt lisäleikkaukset romuttaisivat kansalaisten omaehtoisen toiminnan ja pyyhkisivät pois järjestötoiminnan hyödyt.
Leikkaukset on peruttava, sillä niiden toteuttaminen kävisi meille kaikille veronmaksajille liian kalliiksi.
Juha A. Pantzar
toimitusjohtaja
Takuusäätiö