Päivä kerrallaan, luovuttamatta eteenpäin

90-luvun lama, Persianlahden sota, matkailualan romahdus. Tiina irtisanottiin ensimmäistä kertaa elämässään vakituisesta työstä. Hän työskenteli matkailualalla, joka murtui monen muun alan mukana laman alla. Seurasi repaleisten, rikkonaisten ja määräaikaisten työsuhteiden kirjo. Tiina sinnitteli – välillä hänellä meni taloudellisesti hyvinkin.

Velkaantuminen alkoi vasta avioerojen jälkeen.

– Minulla on kaksi vaikeata avioeroa takana, joissa olen saanut todella suuret taloudelliset tappiot. Siitä on sitten alettu ihan nollasta elämä uudestaan.

Tiina on huomannut, että rahavaikeuksiin ja pienillä tuloilla sinnittelyyn liittyy paljon ymmärtämättömyyttä. Hyvin toimeentulevan voi olla vaikea käsittää, miten niukasti elävällä ei ole rahaa arjen pienimpiinkään menoihin.

– Niukkuus vaikuttaa ihan kaikkeen. Totta kai voin tehdä sellaisia asioita, joihin ei tarvitse uhrata rahaa, mutta ei tulisi mieleenkään lähteä esimerkiksi elokuviin tai teatteriin.

Kun Tiina ei voi ostaa teatterilippua, hän saa osakseen ajoittain ihmettelyä. Miten hänellä ei ole sellaiseen varaa?

– Siitä tulee vähän sellainen tunne, että on toisen luokan kansalainen.

Leimaavaa kohtelua Tiina on kokenut sellaisilta henkilöiltä, jotka olettavat Tiinalla olevan rahaa hänen ikänsä ja pitkän työhistoriansa huomioiden. Hän haluaakin murtaa mielikuvan, että rahavaikeudet näkyisivät ihmisestä päältä päin.

– Elän itse suht normaalia elämää. Minusta ei ulospäin näy, millaisissa vaikeuksissa elän. Haluan, että ihmiset tietävät, että erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisten tapahtumien seurauksena voi joutua taloudellisiin vaikeuksiin.

Tiina toivoo, että ihmiset ymmärtäisivät, etteivät rahavaikeudet ole ihmisen oma vika. Velkaantumiseen johtavat syyt ovat moninaiset.

– Siinä saattaa olla huonoa onnea mukana, vääriä valintoja. Elämäntilanteet ovat saattaneet muuttua niin paljon, että seinä tulee vastaan ja rahat loppuvat.

Tiina ei ole koskaan varsinaisesti hävennyt omaa rahatilannettaan. Hän ei silti ole kertonut vaikeuksistaan muille kuin kaikista läheisimmilleen. Eniten Tiina on harmittanut omassa taloudellisessa tilanteessaan se, ettei hän ole voinut auttaa aikuisia lapsiaan itsenäistymisvaiheessa enempää kuin mihin on ollut varaa.