Olet täällä

Ylivelkaantumisen ehkäisy nuorisoasumisessa – tiedon jakamisesta osallisuuden vahvistamiseen

Suunnittelin ja toteutin Nuorisosäätiössä asuttamis- ja taloustukikokeilun (2014-2017), jonka aikana asutin ja neuvoin ylivelkaantuneita, 18-29-vuotiaita talousongelmaisia nuoria. Nelivuotisen Mun talous -kokeilun aikana selvitin yhdessä nuorten kanssa, millaisesta asumisen ohessa tarjottavasta tuesta he hyötyvät.

Kohtasin ja neuvoin kokeilun aikana yli 40 nuorta, joista 22 oli uusia asukkaita. Kaikki kokeilussa mukana olleet nuoret olivat ylivelkaantuneita ja heillä oli vakavia ongelmia arjen raha-asioiden hoidossa. Maksuhäiriömerkintöjen lukumäärät vaihtelivat yhdestä viiteenkymmeneen ja velkojen euromäärät muutamista sadoista kymmeniintuhansiin. Osalla nuorista oli myös ennestään vuokravelkaa.

Miksi nuoret ylivelkaantuivat?

Rahaongelmien taustat olivat kokeilussa mukana olleilla nuorilla moninaisia. Valtaosa nuorista nosti esiin, ettei ollut saanut riittävästi tai ollenkaan neuvoa ja tukea raha-asioiden itsenäiseen hoitamiseen kotona. Valtaosa koki, ettei heillä ollut raha-asioiden hallintaan tarvittavia tietoja ja taitoja. Paljon koettiin masennuksen, köyhyyden, häpeän ja erilaisten addiktioiden aiheuttaneen ongelmia, jotka liittyivät velkaantumisen alkamiseen, avun hakemisen viivästymiseen ja talousahdingon syvenemiseen.

Tyypillisesti ylivelkaantuminen oli alkanut elämänmuutoksesta tai kriisitilanteesta. Kertomuksista nousi esiin useita talouden- ja elämänhallinnan ongelmille altistavia tekijöitä, jotka olivat edesauttamassa tilanteen eskaloitumista.

 

Nuorten esiin nostamia rahaongelmien taustoja ja syitä

 

”Mun velat sai alkunsa huonosta parisuhteesta. Mun entinen poikaystävä otti salaa pikavippejä mun nimiin ja heitti ne laskut aina pois. Eron jälkeen sain tietää asiasta, kun muutin takaisin äidille ja ulosoton laskuja alkoi tulla mun äidin kotiosoitteeseen. Velkaa mulla oli silloin 18-vuotiaana yhteensä 9000 euroa. Otin silloin aluksi ison pankkilainan, mutta se kaikki alkoi ahdistaa niin paljon, että muutin vuosiksi ulkomaille. Nyt sen velan kokonaismäärä on 16 000 euroa.” - nainen, 25 vuotta

Moni nuori kertoi kokeneensa lapsuudessaan ja varhaisnuoruudessaan yksinäisyyttä, syrjityksi tulemista, lannistamista ja epäonnistumista muun muassa koulussa. Kertomuksista nousi esiin myös lapsuuteen liittyviä käsittelemättömiä traumoja, läheisen kaltoinkohtelua, huonoja kohtaamisia lukuisten ammattiauttajien kanssa ja täydellistä epäluottamusta viranomaisiin.

Tapaamisissa käytyjen keskustelujen aikana tarjoutui tilaisuuksia ohjata nuori tarvittavan ammattiavun piiriin: päihdekuntoutukseen, kriisi-/psykoterapiaan, peliongelmissa auttaviin palveluihin ja kunnalliseen talousneuvontaan ja Takuusäätiön palvelujen pariin. Toisinaan heitä myös saatettiin uusien tukitahojen luo, kuten Ohjaamoon.

Ensiapu talous- ja velka-asioissa

Taloustukityö piti sisällään ensiapua talouden tasapainottamiseksi ja velkatilanteiden selvittämiseksi. Jaoin tietoa kokeilemalla ja opettelemalla taitoja ja välineitä yhdessä nuorten kanssa. Näitä olivat muun muassa oman velkatarinan kirjoittaminen, Penno tai budjetointitaulukko, velkojen tuettu itsenäinen selvittäminen (raporttien tilaaminen ja velkojen listaus), ostospäiväkirjat, nimettyjen tilien perustaminen verkkopankkiin ja päivättyjen, automaattisten tilisiirtojen hyödyntäminen ja Omat rahat -palvelun käyttö. Olemassa olevia palveluja hyödynnettiin tilanteen mukaan (mm. Kysy rahasta -chat, kunnan sosiaalinen luotto, KRITS:n päiväkeskus, Oikeusaputoimisto, Takuusäätiön pienlaina ja takaus, kunnallinen talous- ja velkaneuvonta, VAMOS, Helsingin Diakonissalaitoksen Raha-Amigo).

Teknisten apuvälineiden opettelemisen ja palveluiden hyödyntämisen tueksi ja toisinaan jopa edelle nousivat keskustelut. Neuvojan ohjenuoraksi otin periaatteen, jonka mukaan jokaisella tapaamiskerralla setvitään ainakin yksi nuoren rahatilanteeseen liittyvä tehtävä/ongelma tai vähintään puhutaan nuoren rahaan liittyvistä kysymyksistä ja suunnitellaan yhdessä hieman tulevaa.

Koska jo kokeilun alussa nuori oli kirjallisesti Mun talous -sopimuksella sitoutunut hoitamaan rahatilannettaan, ei talousaiheessa pysyminen tuottanut vaikeuksia. Kunnioittavaksi ja luottamusta rakentavaksi menetelmäksi valikoitui keskustelu, jossa nuori sai ohjailla keskustelun kulkua sen sijaan, että ohjaaja liikaa puuttui keskustelujen sisältöön. Yhdessä määriteltyjen tavoitteiden mieleen palautus, edistymisen seuranta ja välietappisaavutuksista kiittäminen muodostuivat toimiviksi rituaaleiksi kaikkiin tapaamisiin.

Mitä nuoret arvostivat eniten?

Anonyymissä kyselyssä ja loppuhaastatteluissa nuoret kertoivat erityisen tärkeiksi tapaamiset ja niistä saamansa huomion, henkisen tuen ja kannustuksen. Konkreettisen tiedon jakamisen ja taitojen opettamisen lisäksi nuorten vastauksissa nousi tärkeäksi välittämisen kokemus, että heidän tilanteestaan oltiin aidosti kiinnostuneita. Nuoret arvostivat, että heillä oli yksi neuvoja, johon he kokivat voivansa luottaa ja joka oli perehtynyt juuri heidän tilanteeseensa kokonaisvaltaisesti. Nuorten mukaan oman neuvojan puoleen oli helppo kääntyä ja hän pystyi ohjaamaan ja tarvittaessa saattelemaan nuoren muiden tukipalveluiden piiriin.

 

Mitä nuoret arvostavat?

 

Mikä toimi ammattilaisen näkökulmasta?

Jo kokeilun alkuvaiheessa kävi ilmi, että tiukasti asumisen kysymyksiin eli vuokranmaksuun ja vuokrarästeihin rajautuvaan talousneuvontaan painottunut tuki ei palvellut vakavissa talousongelmissa olevia nuoria. Usein nuoren talousongelmien taustalla oli asioita, jotka vaativat muuta ensisijaista tukea ja puuttumista. Myös itse velkatilanteeseen liittyi yleensä paljon muitakin maksamattomia laskuja kuin pelkät vuokravelat. Näin ollen maksusuunnitelma vuokrarästien maksamiseksi ei olisi yksin ratkaissut ongelmaa, vaan olisi saattanut akuutisti jopa pahentaa nuoren tilannetta entisestään.

Kriittisintä oli päästä talousongelmien alkulähteille heti yhteistyön alkuvaiheessa, jotta oikean avun löytäminen nuorelle olisi mahdollisimman nopeaa. Se vaati luottamuksellisen ilmapiirin rakentamisen heti ensitapaamisesta lähtien eli kykyä kohdata, kuunnella ja osoittaa aitoa välittämistä. Jos neuvonta olisi keskittynyt pelkkiin teknisiin ratkaisuihin olisi ollut vaarana, ettei nuori sitoudukaan prosessiin ja näin talousongelmien taustalla oleviin ongelmiin olisi ollut vaikea päästä käsiksi. Ne nuoret, jotka olivat asioineet kunnan talous- ja velkaneuvonnassa, kokivat avun ammattitaitoiseksi, mutta usein hyvin tekniseksi ja etäiseksi, eikä nuoren omat taloustaidot olleet prosessissa useinkaan vahvistuneet.

Kokeilun aikana monen nuoren kohdalla arjen taloutta saatiin onnistuneesti tasapainotettua, velkatilanteita pystyttiin selvittämään ja talousongelmia päästiin ratkomaan. Tärkeää nuoren oman oppimisen kannalta oli, että hän teki (tai ainakin yritti tehdä) asioita itse (haki ja tilasi raportteja, soitti puheluja, piti kirjaa tuloista ja menoista jne.) tai tarvittaessa yhdessä neuvojan kanssa. Oman asunnon säilyttäminen oli kaikilla kokeiluun asutetuilla nuorilla minimitavoite ja onnistuneen tukityön lopputulos. Yhtään häätöä tai vuokrasopimuksen purkua ei jouduttu kokeilujakson aikana tekemään. Kuuden nuoren kohdalla (n=22) määräaikaista vuokrasopimusta ei jatkettu, koska asumis-/tukimuoto koettiin yhteisymmärryksessä nuorelle epäsopivaksi.

”Olen voinut puhua mistä vain ja olen saanut paljon uutta tietoa velka-asioihin liittyen. Olen vain itse ollut niin paskassa jamassa, etten ole hirveän paljon vielä pystynyt niitä tietoja hyödyntämään. Jos olisin käyttänyt kaikki tarjoutuneet tilaisuudet ja tiedot hyväkseni, mun asiat olisi jo paljon paremmassa hoidossa.” - mies, 29 vuotta

Neuvojan roolina oli toimia peilinä nuorelle tilanteissa, joissa nuoren kyky hahmottaa omaa kokonaistilannetta oli heikentynyt (vrt. anonyymi neuvonta, kuten chat, jossa häpeällisiksi koetuista asioista keskustelu voi olla helpompaa). Aina asiakas ei itse tiedostanut oman tilanteensa vakavuutta ja laajuutta tai hän odotti tilanteeseensa teknistä täsmäratkaisua, kuten lainan takausta.

”Meillä ei ollut raha-asiat niinku mitenkään päin hallinnassa silloin kun tänne tultiin. Meillä, siis minulla ja miehelläni, oli velkaa ulosotossa ja perinnässä. Meillä ei ollut mitään käsitystä siitä meidän velkojen määrästä. Me ei oikeastaan niinku osattu käyttää sitä rahaa. Ja siihen päälle vielä, että meillä on tämä pieni lapsi.” - nainen, 28 vuotta

Keskustelut mahdollistivat parhaimmillaan positiivisen sosiaalisen paineen, jonka avulla voitiin rakentaa nuoren motivaatiota muutokseen varsinkin neuvontatyön alkuvaiheessa. Vakavista addiktioista (esimerkiksi peli- tai päihdeongelmat) tai mielenterveysongelmista akuutisti kärsineiden nuorten kohdalla etsittiin vahvempaa ammattitukea, joka oli arjen talouden tasapainottamisen edellytys. Vasta tämän jälkeen voitiin ottaa velka-asiat kunnolla puheeksi.

”Silloin kun myönsin sen asian itselleni, siis se oli se vaikein hetki. Mä niinku romahdin ihan täysin. Mulla se oli se hetki, kun tulin tänne. Mut täältä mä sain sen toivon. Kyllähän mä tiesin, että mulla on niin paljon asioita päin puuta. Mutta sitten kun tajusin, et kun sä sanoit, että uskoit muhun niin mä halusin ja päätin ekaks yrittää sen takia. Sun asemassas mä en olis uskonut muhun siinä tilanteessa. Vasta myöhemmin aloin maksaa velkoja pois mun itseni takia.” - mies, 24 vuotta

Tavoitteeksi taloudellisen osallisuuden vahvistaminen

Neuvontatyötä tekevän ammattilaisen näkökulmasta kokeilun johtopäätökset voi tiivistää seuraaviin ohjenuoriin: 1. rakenna luottamusta, 2. näytä ja tue - älä tee puolesta, 3. auta nuorta hahmottamaan oma kokonaistilanne, 4. tue realististen tavoitteiden asettamisessa, 5. aseta ongelmat laajempaan kontekstiin häpeän poistamiseksi ja 6. kannusta tulevaisuuden visioinnissa.

Jotta nuoren psykososiaalisen tuen ja talousneuvonnan painopiste todella voisi keikahtaa ennaltaehkäisevään suuntaan, pitää puhtaasta palveluohjauksesta, tiedon ja välineiden jakamisesta ja asiakkaan puolesta tekemisestä siirtyä mahdollisuuksien sanoittamiseen, rinnalla kulkemiseen, ihmisen omien voimavarojen ja taloudellisen osallisuuden aitoon lisäämiseen.

Nuorisoasumisessa talousongelmia ehkäisevä työote tarkoittaa neuvonnan ja tuen tarjoamista jo asuttamisvaiheessa sekä asiakkaiden ystävällistä, mutta järjestelmällistä tuuppaamista oikeita valintoja kohti. Asiakaspalvelutilanteissa ja neuvontatyössä kohtaava, ratkaisukeskeinen ja asiakasta arvostava työote on kaiken lähtökohta. Velkaneuvonta on varmasti jatkossakin hyvä pitää eriytettynä asiantuntijatyönä, mutta talous- ja velka-asioiden ensiapua pitäisi tarjota kaikkialla siellä, missä nuori voidaan aidosti kohdata oman tilanteensa ehdoilla.

Rahasta puhuttaessa nuorta pitää kuunnella ja hänen omien tietojen ja taitojen karttumiseen pitää antaa aikaa ja aito mahdollisuus. Talousongelmaista nuorta on autettava tavalla, joka vaikuttaa pitkäkestoisesti eli parantaa nuoren taloudellista lukutaitoa ja lisää nuoren omaan talouteen liittyvää sosiaalista ja tiedollista pääomaa.

 

Essi Lindberg

 

 

Essi Lindberg, osallisuusasiantuntija, palvelumuotoilija, Nuorisosäätiö

 

 

 

 

Asuttamis- ja taloustukikokeilun taustaa

Nuorisosäätiön asuttamis- ja taloustukikokeilu (2014-2017) tehtiin osana valtakunnallista Mun talous -hanketta. Kokeilun tavoitteena oli selvittää nuorten ylivelkaantumisen taustoja ja tuottaa aiheesta tietoa nuorisoasumisen palveluiden kehittämiseen.

Velkatarina tuo talousraporttien rinnalle nuoren oman äänen

Koska menneisyyden ymmärtäminen auttaa ymmärtämään nykyisyyttä ja voi jäsennettynä auttaa myös tulevan suunnittelussa, kirjoitettiin tukisuhteen alussa valtaosan kokeiluun osallistuneiden kanssa jokaisen nuoren oma velkaantumisen historia eli velkatarina. Oman ylivelkaantumisen sanallistaminen ja analysointi antoi nuorelle mahdollisuuden ottaa velkatilanteeseen etäisyyttä, tarkastella siihen johtaneita syitä ja seurauksia sekä analysoida velkaantumiseen liittyneitä elämänvaiheita. Yhdessä nuoren taloustilanteesta kertovien raporttien (muun muassa luottotietorekisteriote, ulosoton raportti, tiliotteet, perintäkirjeet) kanssa velkatarina auttoi pääsemään kiinni velkaantumisen juurisyihin.

Päämäärän saavuttaminen ilman tavoitteita on vaikeaa

Asumis- ja taloustuelle asetettiin jokaisen nuoren kanssa yhdessä mahdollisimman realistiset tavoitteet, joita tuen aikana seurattiin ja tarkastettiin. Kaikille nuorille tehtiin aluksi määräaikainen vuokrasopimus (6-12 kuukautta), jota jatkettiin tilanteen mukaan joko toistaiseksi voimassa olevalla tai uudella määräaikaisella vuokrasopimuksella.

Kaikkien nuorten kanssa tehtiin myös vuokrasopimuksen liitteeksi erillinen Mun talous -tukisopimus, jossa nuori sitoutui säännöllisiin tapaamisiin sekä ottamaan omat raha-asiat haltuunsa neuvojan tukemana. Mun talous -tukisopimus ei vaikuttanut asuttamispäätökseen tai vuokrasopimukseen, vaan sen tarkoitus oli henkisesti sitouttaa nuori työskentelemään yhdessä neuvojan kanssa yhteisesti asetettujen päämäärien saavuttamiseksi. Nuoret olivat tukikokeilun piirissä 1-3,5 vuotta.

Essi Lindberg, Nuorisosäätiö