Olet täällä

Velkakierteestä velkajärjestelyyn ja taloudenhallintaan

Olen nelikymppinen nainen. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja olen eläkkeellä. Ekan kerran velkaannuin jo 1990-luvun lopussa, jolloin mieheni kuoleman jälkeen alkoi tulla perintätoimistosta laskuja, enkä pystynyt niitä maksaan.

Muutaman vuoden kuluttua tapasin uuden kumppanin, joka laittoi laskuni järjestykseen. Hän kehotti olemaan yhteydessä velkojiin ja sopimaan maksujärjestelyistä. Näin tein ja sain maksettua velat pois ja myöhemmin myös luototiedot takaisin. Onnistuin vuosia maksamaan laskut ajallaan, enkä ottanut uutta velkaa.

Kymmenen vuotta sitten minulla oli hyvä työ ja tasainen elämä. Ostettiin miesystävän kanssa talo, kävin töissä, lapsiperhearki pyöri ja laskut maksoin ajallaan. Seuraavana vuonna sairauteni alkoi näkyä ensimmäisen kerran ja vaihdoin noin vain auton kalliimpaan ja huonompaan. En edes kysynyt auton hintaa, mutta siinä vaiheessa ei ollut ongelmaa maksaa auton osamaksuja, kun oli säännöllinen työ.

Vuoden 2008 loppupuolella alkoi tuhlaavaisuus nostaa päätään ja tilailin kaiken näköistä. Se alkoi näkyä pikkuhiljaa taloudessa. Seuraavan vuoden alussa tapahtui ratkaiseva käänne. Sairauteni meni siihen pisteeseen, että jouduin kolmeksi kuukaudeksi sairaalaan ja minulta meni työpaikka alta.

Tuloni romahtivat kolmanneksella ja oli selvää, etten pystynyt enää maksamaan kaikkia laskuja. Minulla oli rahoitusyhtiön kautta autovelka. Yritin saada uutta sopimusta velalleni, jotta pystyisin maksaan sen pois, mutta he eivät tulleet vastaa. Sanoin ”ok, en voi asialle mitään, laittakaa velat ulosottoon ja hakekaa auto pois” ja näin kävikin. Autosta jäi velkaa noin 12 000 euroa. Pikkuhiljaa alkoi muutkin laskut myöhästellä ja jäädä maksamattaa. Erokin tuli ja muutin pois. Tässä vaiheessa myös oma osuuteni asuntovelkaan jäi maksamatta. Velkani kertyivät pääosin sairaalalaskuista, talo- ja autovelasta.

Kun huomasin, etten enää pystynyt hallitsemaan talouttani, kävin ekan kerran juttelemassa velkaneuvojan kanssa.

Kun huomasin, etten enää pystynyt hallitsemaan talouttani, kävin ekan kerran juttelemassa velkaneuvojan kanssa. Koska mulla oli edelleen talo yhdessä miesystävän kanssa, neuvoja kehotti myymään talon. Myöhemmin talo myytiin, mutta siitä jäi 15 000 velkaa.

Kun huomasin etten pysty millään maksamaan velkojani, niin lopetin niistä välittämisen ja nostin laskut vaan kaappiin. Huolehdin vain, että maksan vuokran, sähköt, puhelimen, lääkkeet ja ruuan sekä muut välttämättömät tarpeet. Aina kun posti toi ulosottolaskun tai perintätoimiston laskun, minua ahdisti suuresti ja asia painoi mieltä.

Olin kuntoutustuella pitkään ja ekan kerran kokeilin kuntouttavaa työtoimintaa 2011, mutta en jaksanut olla siellä kuin hetken. Kuntouduin kuitenkin pikkuhiljaa ja tein vapaehtoistyötä mielenterveyspuolella sekä kävin matalankynnyksen kohtaamispaikassa päivittäin.

Kolme vuotta sitten huomasin, että vointini on jo parempi ja alan olla sairauteni kanssa tasapainossa. Samana syksynä tapahtui iso muutos ja aloitin painonhallinnan ja muutenkin elämätapamuutoksen. Tässä vaiheessa en edelleenkään maksanut kuin välttämättömät menot ja velkaa kertyi kertymistään. Uutta velkaa ei kuitenkaan tullut kuin veromätkyistä.

Seuraavana vuonna aloitin kuntouttavan työtoiminnan uudelleen ja elämänhallinta oli jo hyvällä mallilla. Tässä vaiheessa ulosotto oli alkanut ottaa mun tililtä yli 200 euroa kuussa ja vaikka soitin asiasta, sille ei saanut helpotusta. Samoihin aikoihin mielenterveystyöntekijä ehdotti, että ottaisin uudelleen velkaneuvojaa yhteyttä ja sopisin raha-asioita. Näin teinkin ja velkaneuvoja ei nähnyt enää estettä velkajärjestelyyn hakemiseen. Prosessi oli henkisesti tosi raskasta aikaa ja uuvuttavaa.

Mulla on kaikki mitä tarvitsen ja tulen pienellä toimeen.

Muutama vuosi sitten sain työkyvyttömyyseläkkeen. Kun pääsin velkajärjestelyyn, maksuvarani arvioitiin ja se oli 65 euroa kuussa ja ulosotto keskeytyi. Meni noin reilu puoli vuotta ja sain päätöksen, joka oli myönteinen. Maksusuunnitelma on tehty kolmelle vuodelle ja maksuvarani on 65 euroa ja maksan noin 40 euroa kuussa. Nyt siitä on kulunut jo vuosi ja olen saanut pidettyä talouteni kurissa, eikä uutta velkaa ole enää syntynyt.

Velkajärjestelyni päätyy vuoden 2019 lopussa. Lisää velkaa tai mitään pikavelkoja en aio ottaa. Olen pienellä eläkkeellä, saan asumistukea ja välillä toimeentulotukea harkinnanvaraisesti lääkeisiin/sairaala-laskuihin. Vaikka mulla on mennyt luottotiedot, ei se hirveästi ole haitannut elämääni. Ostan vain sen, mitä pystyn maksamaan. Esimerkiksi jos joskus ostan jotain vaateita tai elokuvia, suosin käytettyä ja kierrätystä.

Mulla on kaikki mitä tarvitsen ja tulen pienellä toimeen. Olen onnellinen näin. Kannustan muita näiden asioiden kanssa pohtivia pyytämään apua ja neuvoja talouden- ja velkojen hallintaan. Tie on raskas ja pitkä, mutta se kannattaa.

Nimim. Drakan

 

Selviytymistarina