Olet täällä

Velkakierre

Muutin 17-vuotiaana vanhempieni luota pois silloisen tyttökaverini kanssa pieneen yksiöön. Kaikki meni oikein hyvin, kunnes erosimme, muutettiin erilleen. Koulu jäi kesken ja ikää oli silloin 18 vuotta. Puolitoista vuotta meni kaikenlaisten toimeentulotukien kanssa eläessä ja se rahahan ei riitä mihinkään, ja töitäkään ei hirveästi ollut tarjolla koulut kesken jättäneelle jannulle. Vuokranmaksun jälkeen rahaa jäi aina jotain 130 euroa kuukaudelle.

Oli niin helppo napata joku vippi aina sieltä täältä ja kohta huomasinkin olevani ihan pulassa niitten kanssa ja tuli "aivan sama -asenne". Laskuja pukkasi luukusta ihan järjettömästi ja useimmat niistä jäi avaamatta.

Luottotiedot menetin, kun olin 19-vuotias. Samaisena kesänä lähdin armeijaan ja oli helpottavaa olla siellä, kun ei tarvinnu miettiä siviilielämän vaikeuksia, kun ulosotossakin alkoi olla lähemmäs 10 000 euroa. Olin aikeissa lähteä suorittamaan opinnot loppuun armeijan jälkeen, jotta alkaisin saada jotain otetta elämästä ja pääsis työelämään. Armeijassa kuitenkin päädyin kuljettajapuolelle ja suoritin siellä kuljettajatutkinnon, mikä olikin ehkä viisain tekoni moneen vuoteen. Armeijassa mietin, että kouluun lähden takaisin, kun ulosottovelat on kuitattu, jotta kaikki ois niin kuin ennen vippikierteitä sun muita laskujen maksamatta jättämisiä. Armeijan käytyä loppua kohden sain onnekseni työpaikan, jossa aloitinkin paria päivää sen jälkeen kun olin kotiutunut.

Nyt paria vuotta myöhemmin olen velkani lyhentänyt 3000 euroon, eli töissä edelleenkin kuljetusalalla ja ihan hyvin tulen toimeen, vaikka ulosotto viekin kolmasosan tilistäni. Kahdeksan kuukauden päästä olen velaton ja jo nyt tässä vaiheessa todella onnellinen tulevan lapsen isä! Kouluun olisi tarkoitus lähteä vuoden kuluttua, jotta pääsisin tavoittelemaan sitä, mitä tulevaisuudelta haluan.

Oli niin helppo napata joku vippi aina sieltä täältä ja kohta huomasinkin olevani ihan pulassa niitten kanssa.

Paljon olen oppinut ja viisastunut viimeisen neljän vuoden aikana. Kaiken tämän luottotietojen menettämisen ja ulosottokierteen olen pitäny koko neljän vuoden aikana omana tietoani ja niin aion jatkossakin tehdä. Kohtahan tämä surkea tilanne on pelkkä huono muisto vain!

Nimim. Pikkuhiljaa jaloillaan!