Olet täällä

Velallisella korkea maksumoraali, mutta missä velkojan vastuu?

Tämä on kertomus nuoresta, lievästi kehitysvammaisesta ihmisestä, sikavipistä ja epäreilusta maailmasta. Tarina on valitettavasti totta ja täytyy myöntää, että monenlaisia velkaantumistaustoja kuulleellekin tämä iski ikävästi.

Nuoremme asui asunnossa, jossa harjoiteltiin itsenäistä asumista. Sieltä hän muutti asuntoon, jossa on tarjolla tukea itsenäiseen selviytymiseen. Nuoremme on luonnollisesti todella pienituloinen, eläketulolla ja etuuksilla toimeentuleva. Luottotiedot ovat kunnossa. Hän hoitaa asioitaan hyvin ja huolellisesti. Nyt ei siis puhuta nuoresta, joka kuluttaa yli tulojensa, koska haluaa kaiken nyt heti, kun muillakin on.

Lainantarve johtui muuttokuluista ja vuokravakuudesta. Olisiko hän voinut saada siihen toimeentulotukea tai muuta avustusta, jos joku olisi vinkannut hänelle mahdollisuudesta? Ehkäpä tai jopa todennäköisesti olisi. Mutta nuoremme tarttui hätäpäissään joustoluottoon, tässä tapauksessa sellaiseen sikavippiin. Luottarajaksi asetettiin 2 000 euroa, koska vielä viime keväänä, jolloin laina nostettiin, sen suuruisen lainan hinta sai olla mitä tahansa. Luoton todellinen vuosikorko on noin 154 prosenttia. Viime vuoden syyskuussa voimaan tullut 20 prosentin korkokattosääntely ei koskenut ennen voimaantuloa otettuja luottoja.

Velkajärjestelyssä käytettävän maksuvaralaskelman mukaan nuoremme maksukyky on noin 50 euroa. Sikavipin kuukausierä on 176 euroa. Tulee väkisin mieleen, että miten vippifirma on mahtanut varmistua luotonhakijan luottokelpoisuudesta eli kyvystä maksaa velka takaisin. Olisiko nuoremme pitänyt edes saada luottoa, jonka maksaminen tarkoittaa jatkuvaa tinkimistä ihan elämisen perusmenoista. Toki vippifirmat voivat ottaa luottoriskejä ja tässä tapauksessa riskinotto kannatti, koska nuoremme on hyvin tunnollinen ja kunnollinen maksaja. Eikä hänellä ole muuta velkaa. Toisaalta, jos hän päästäisi velan ulosottoon maksuvaikeuksien takia, hänen tuloistaan ei voitaisi ulosmitata mitään.

Yli puolen vuoden maksamisen jälkeen luoton maksaminen alkoi tuntua tukalalta. Maksettavaa oli yhä 2 012 euroa eli laina ei lyhene maksamalla. Onneksi nuoremme löysi Takuusäätiön pienlainan. Hän halusi vaihtaa kalliin velan kohtuukorkoiseen ja joustavaan lainaan, jonka kuukausierässä otettaisiin huomioon hänen todelliset mahdollisuutensa maksaa lainaa. Kaikki kertomani huomioon ottaen pyysimme velkojalta pientä vastaantuloa velkamäärässä. Velkojan vastuullinen suhtautuminen sovintoesitykseen olisi mielestäni ollut ihan kohtuullinen ratkaisu. Velkoja olisi saanut velastaan kertasuorituksen ja velallinen päässyt ikuisuuslainasta parempaan ratkaisuun. Vastaus oli ehdoton EI. Olihan velka hyvin säntillisesti hoidossa.

Takuusäätiö myönsi nuorelle pienlainan, jolla maksetaan sikavippi pois. Myönnän, harmittaa maksaa vippifirmalle koko velka. Varsinkin, kun kyseessä on Kilpailu- ja kuluttajaviraston erityistarkkailussa ollut yritys, jolle markkinatuomioistuin on jo määrännyt kiellon ja asettanut uhkasakon. Mutta vaakakupin toisella puolella on nuori ihminen, joka Takuusäätiön pienlainalla voi välttää ulosoton ja säilyttää luottotietonsa, kuukausierä mitoitetaan maksuvaraan sopivaksi ja laina lyhenee joka kuukausi. Jääpä vippifirmalta edes korkotuotot saamatta. Ehkä en jätä asiaa tähän, mutta yksilötasolla jälkikäteinen puuttuminen luotonantajan toimintaan on liian hidasta ja vahinko ehtii tapahtua ennen oikeuden saamista. 

 

Minna Backman 

 

 

Minna Backman, sosiaalisten rahoituspalveluiden johtaja, Takuusäätiö 

Minna Backman, Takuusäätiö