Olet täällä

Uutta tietoa pikavipeistä – kysymyksen muotoilulla on väliä

OP keräsi yhteistyössä Marttaliiton ja Takuusäätiön kanssa toukokuussa 2019 aineiston suomalaisten suhtautumisesta oman talouden hallintaan. Kysely toteutettiin 16–74-vuotiaille ja vastaajia oli yhteensä 2 008. Yhtenä osana tutkimusta kysyttiin myös pikavipeistä, mikä oli erittäin tervetullutta, koska pikavippien yleisyyttä ei ole juurikaan selvitetty. Esittelen ja pohdin tässä tutkimuksen tuloksia juuri pikavippien osalta.

Aiempien kyselyjen mukaan pikavippien ottaminen on ollut hyvin vähäistä ja esimerkiksi Finanssialan teettämien kyselyiden mukaan pikavippien ottaminen olisi jopa vähentynyt: keväällä 2013 pikaluottoa ilmoitti ottaneensa 2,4 prosenttia ja vuodenvaihteessa 2018–2019 edellisen 12 kuukauden aikana 1,5 prosenttia kyselyyn vastanneista.1 Väestötasolle muunnettuna tämä tarkoittaisi noin 65 000 henkilöä.

Velkaongelmaisia auttavien tahojen asiakasvirroista on kuitenkin välittynyt viesti, jonka mukaan pikavippejä olisi enemmän kuin tuo pieni edellä mainittu väestöosuus. Siellä tilanne on myös näyttänyt siltä, että pikavippien kanssa ongelmiin joutuneiden määrä olisi kasvanut erityisesti viime vuosina. Näiden tahojen tietoon ei tule koko ilmiön volyymi: tietoa ei ole sen paremmin niistä, jotka ongelmista huolimatta eivät hae apua, kuin niistäkään, joille pikavipeistä ei aiheudu ongelmia lainkaan.

Koska eri tahoilta tulevien havaintojen välillä on jonkinlainen ristiriita, mieleen on tullut olisiko kyse määrittelystä: mitä ihmiset tänä päivänä laskevat pikavippeihin kuuluviksi luotoiksi? Pikavippi-nimeä ei erilaisissa markkinoilla tarjolla olevissa luottotuotteissa tänä päivänä juurikaan näe. Mieltävätkö kuluttajat jousto- ja limiittiluotot, erilaiset jatkuvat tililuotot, käyttölainat ja -luotot sekä kertalainat pikavipeiksi? Pikavippeihin kun voidaan tänä päivänä laskea kauppanimiltään monenlaisia vakuudettomia ja kustannuksiltaan kalliita kulutusluottoja, joita myöntää jokin muu yritys kuin perinteinen luottolaitos useimmiten verkossa tai mobiilisti ilman fyysistä asiakaspalvelupistettä.

OP:n, Marttaliiton ja Takuusäätiön teettämässä kyselyssä pikavippi rajattiin hyvin täsmällisesti, millä oli todennäköisesti suuri vaikutus tutkimuksen tulokseen. Kysymyksenasettelussa määriteltiin tarkasti luottotyyppi, luotonmyöntäjätaho yritysesimerkein, luotonhakutapa ja luoton kustannukset.

Tässäkin kyselyssä alle 1 000 euron pikalainaa viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana ilmoitti käyttäneensä vain viisi prosenttia vastaajista. Osuus on pieni, mutta suurempi kuin edellä esitellyssä Finanssialan kyselyssä. Kolme neljästä ilmoitti ottaneensa pikavipin verkkopalvelussa tai -pankissa. Pikavippejä käyttäneiden joukko on niin pieni, että ryhmittäisiin vertailuihin tulee suhtautua varauksella. Pikalainoihin asennoiduttiin nuivasti: 82 prosenttia vastaajista suhtautui niihin melko tai erittäin kielteisesti. Kaikkein kielteisimmin pikalainoihin suhtautuivat 61–74-vuotiaat, vähiten kielteisesti 16–30-vuotiaat. Osamaksuun ja vakuudettomaan kulutusluottoon suhtautuminen oli selvästi pikalainoja myönteisempää: reilu kolmasosa suhtautui osamaksuun melko tai erittäin kielteisesti ja vakuudettomaan kulutusluottoon vastaavasti suhtautuvia oli vajaa puolet. Tästä voi päätellä, että pikavippi-käsitteellä selvästi hyvin kielteinen maine.

Pikavippejä ilmoitettiin käytetyn eniten ruoka- ja päivittäisostoksiin sekä velkojen maksamiseen. Tulos kertoo todennäköisesti yhtäältä toimeentulo-ongelmista. Tässä tutkimuksessa miehet käyttivät naisia enemmän pikavippejä ruoka- ja päivittäisostoksiin. Aiemmissa tutkimuksissa pikavippejä ovat tyypillisesti ottaneet henkilöt, joilla tulot ovat pienet tai epäsäännölliset2. Toisaalta tulos kertoo pyrkimyksistä välttää maksuhäiriömerkintää ja velkojen siirtymistä ulosottoon, koska myös vakuudetonta kulutusluottoa ilmoitettiin käytetyn velkojen maksamiseen. Tässä tutkimuksessa naiset tekivät miehiä enemmän näin. Tämä saattaa kertoa siitä, että naisille on miehiä tärkeämpää yrittää selviytyä velkojen takaisinmaksusta. Luottolaitossektorin ulkopuoliset toimijat markkinoilla tarjoavatkin runsaasti erilaisia järjestelylainoja vanhojen luottojen yhdistämiseen. Tällaisessa tilanteessa velkaongelmia tosiasiassa vain pitkitetään ja pahennetaan; monella järkevintä olisi antaa velkojen siirtyä perintään.

Kokonaan toinen tulos saatiin kysymällä vastaajilta jonkun pikalainoja myöntävän rahoitusyhtiön asiakkuudesta. Kysymyksessä mainittiin nimeltä muutamia yleisiä rahoitusyhtiöitä. Tutkimusajankohtana noin viidesosa ilmoitti olevansa tällaisen yrityksen asiakkaana. Tämä on selvästi suurempi joukko kuin edellä mainittu pikavippiä käyttäneiden joukko. Miesten ja naisten välillä ei ollut eroa asiakkuuden yleisyydessä. Sen sijaan iän mukaan pikalainoja myöntävän rahoitusyhtiön asiakkuuksissa oli selviä eroja: eniten asiakkaina olivat olleet 25–44-vuotiaat (noin joka neljäs asiakas), vähiten 65–74-vuotiaat (10 %). Tämä tulos poikkeaa selvästi Finanssialan kyselystä, jossa vuodenvaihteessa 2018–2019 pikaluoton ottajissa erottuivat 45–54-vuotiaat. Myös 18–24-vuotiaiden ja 55–64-vuotiaiden osuudet pikaluottoa ottaneissa ovat hieman keskimääräistä suurempia.3 Aiemmin pikavippien ottamisen on todettu olevan yleisintä nuorilla aikuisilla; esimerkiksi elokuussa 2007 pikaluottojen havaittiin lisänneen erityisesti nuorten velkomustuomioita4. Uusimmat tutkimukset kuitenkin osoittavat pikavippien yleistyneen vanhemmissa ikäryhmissä.

Edellä esitetty antoi viitteitä, että osa pikavippi-ilmiöstä on peitossa. Ihmiset todennäköisesti ottavat pikavippejä, jotka on myyty heille jollain muulla nimellä, ei ”pikavippinä”. Tehdyssä tutkimuksessa pikavipin käyttäjiä oli selvästi vähemmän kuin pikavippejä myöntävän rahoitusyhtiön asiakkaita. Tämä tulos saatiin siitä huolimatta, että pikavippi määriteltiin kyselyssä tarkasti. Kysymyksen asettelulla on siis merkitystä tutkimuksesta saataviin tuloksiin. Pikavippi-ilmiön selventämiseksi tarvitaan niin tutkimusta kuin nykyistä parempaa tilastointia. Kokonaiskuvaa joudutaan nyt hahmottelemaan monelta eri taholta saatavalla tiedolla. Tällä hetkellä emme tiedä, kuinka moni pikavippejä ottanut velallinen ottaa luottoa luoton päälle yrittäessään pitää luottotietonsa puhtaana. Emme myöskään tiedä sitä, kuinka moni pikavippiä ottaneista pystyy hoitamaan velan takaisinmaksun ilman hankaluuksia.

 

Anu Raijas, Kilpailu- ja kuluttajavirasto

 

 

Anu Raijas, tutkimuspäällikkö, Kilpailu- ja kuluttajavirasto

 

 

 

1 Finanssiala (2019) Säästäminen, luotonkäyttö ja maksutavat. Tekstiraportti 2019. http://www.finanssiala.fi/materiaalit/SLM%202019_Tutkimusraportti.pdf [viitattu 7.5.2019].

2 Esim. Autio M, Wilska T-A, Kaartinen R & Lähteenmaa J (2009) The use of small instant loans among young adults – a gateway to a consumer insolvency? International Journal of Consumer Studies 33(4), 407–415.

3 Finanssiala (2019) Säästäminen, luotonkäyttö ja maksutavat. Tekstiraportti 2019. http://www.finanssiala.fi/materiaalit/SLM%202019_Tutkimusraportti.pdf [viitattu 7.5.2019].

4 Valkama E & Muttilainen V (2008) Maksuvaikeudet pikaluottomarkkinoilla. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja, No. 86.

 

Sitaatti Anu Raijaksen blogitekstistä

Anu Raijas, Kilpailu- ja kuluttajavirasto