Olet täällä

Sata karkkia

Sain kahdeksanvuotiaana isältäni kymmenen markan kolikon ja luvan mennä lähikioskille ostoksille. Raha oli pienelle ihmiselle verrattain iso, ja tein päässäni suunnitelmia sen rajattomista käyttömahdollisuuksista. Lähdin intoa puhkuen pyörällä matkaan. En tiedä, huumasiko minut karkintuoksu vai valinnanvapaus, mutta päädyin ostamaan koko rahan edestä kymmenen pennin hedelmäkarkkeja. Nopealla laskutoimituksella sata karkkia tuntui lottovoitolta. Kotona ostokseni järkevyydestä keskusteltiin, mutta minua ei toruttu, olihan minulle annettu vapaat kädet. Taisin tosin joutua tarjoamaan karkkeja siskolleni. Seuraavalla kerralla sain hieman tarkempia ohjeita taskurahojen käytöstä, ja myöhemmin opin arvostamaan myös vaihtorahoja.

Lapset voivat opetella rahan käyttöä jo pienestä pitäen aikuisen kanssa. Samalla päästään puhumaan rahan arvosta ja käyttötarkoituksista. Kun koululainen saa viikkorahaa, sovitaan yhdessä, mihin rahan on tarkoitus riittää. Kannustetaan lasta säästämään omista rahoistaan vaikka jotain mieluista hankintaa varten. Säästäminen opettaa rahan arvon lisäksi kärsivällisyyttä. Kaikkea ei voi, eikä tarvitse saada heti.

Rahasta kannattaa puhua perheessä avoimesti. Rahahuolia ei tule siirtää lapsen harteille, mutta lapselle voi totuudenmukaisesti kertoa, jos rahatilanne on tiukka, eikä ylimääräistä rahaa ole. Sävy, jolla rahasta perheessä puhutaan, on herkästi tarttuvaista laatua. Liian huoleton tai liian synkkä asenne siirtyy lapselle. Hän omaksuu kodin käytännöt niin hyvässä kuin pahassa, ja vaikkapa tapa maksaa laskut ajallaan seuraa usein aikuisuuteen. Esimerkin voima pätee myös raha-asioihin.

Vanhempien tärkeä tehtävä on ohjata lapsen rahankäyttöä lempeästi mutta perustellen, ja keskustella erilaisista vaihtoehdoista. Pienten vastuiden antaminen on hyvä keino opettaa talousasioiden hoitoa. Onnistumisen kokemukset, kuten säästötavoitteen saavuttaminen, kasvattavat lapsen kykyä hallita omia rahojaan. Pienet askeleet ja yhdessä opettelu ohjaavat lasta huolehtimaan myös vanhempana omasta taloudestaan.

Mitä tulee siihen lapsuuteni sadan karkin ostokseen – aina valinnanvapaus ja viisaat valinnat eivät kulje käsi kädessä. Lasten kanssa vastaan tulevat tilanteet antavat silti aina mahdollisuuden hyville keskusteluille, ja käytännön esimerkeistä voi ottaa opikseen.

Muistan elävästi, kuinka hyvältä tuntui käydä ostoksilla yksin ja tehdä omia päätöksiä. Kipusin ylpeänä kioskin luukun edessä olevalle pienelle korokkeelle, josta saatoin juuri ja juuri nähdä karkkihyllylle. Minulle suotu vastuu rahankäytöstä antoi rohkeutta sitä myös harjoitella.

Marttojen sivuilla on hyviä vinkkejä raha-asioiden käsittelyyn lasten kanssa: www.martat.fi/puhu-rahasta

 

Katariina Silanen

 

 

Katariina Silanen, Lapsiperheiden arjen tukeminen -toiminnan koordinaattori, Marttaliitto

Kuva: Elvi Rista

 

 

 

 

Kuvituskuva, jossa säästöpossua pidellään käsissä

Katariina Silanen, Marttaliitto