Olet täällä

Rahankäytön seuraamisella voi olla odottamattomia vaikutuksia

Epätietoisuus siitä, paljonko rahaa oli ja mihin sitä meni. Siitä lähti kiinnostukseni oman rahankäytön seuraamiseen. Ensin se tapahtui perinteisesti kynän sekä ruutupaperin kanssa, lukiossa siirryin Exceliin ja vuonna 2016 löysin Pennon, joka on yhä viikoittaisessa käytössä. Verrattuna lähtötilanteeseen Penno helpotti ja nopeutti sunnuntai-iltoja, jolloin käyn viikon menot läpi, tarkistan kuukausibudjetissa pysymisen ja hahmottelen seuraavan viikon menoja. Aikaa vievää puuhaa tämä ei siis ole.

Aina se ei kuitenkaan ole ollut kivaa. Joskus olisi ollut helpompi sulkea silmänsä siltä, miten paljon rahaa on vain mystisesti hävinnyt pieninä erinä yhden viikon aikana. Seuraaminen on kuitenkin kannattanut, sillä kun näkee, mihin rahat oikeasti menevät, niin samalla tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa rahankäyttäjänä sekä tulee pohdittua omia valintojaan.

Rahankäytön seuraamisella voi olla myös odottamattomia, mutta mukavia sivuvaikutuksia, kuten oppimista, useimmiten tosin kantapään kautta. Vaikka ensimmäisen palkkapäivän rahat polttelisivat tilillä ja Hullut Päivätkin olisivat sopivasti samaan aikaan käynnissä, kaikkea haluamaansa ei ehkä ole järkevää ostaa, vaikka rahat niihin riittäisivätkin, mutta käytännössä ostosten jälkeen loppukuulle jää kaksinumeroinen summa. Olin onnekas, että asuin siihen aikaan vielä kotona ja minulla oli säästössä rahaa. Omillaan asuessa ja ilman säästöjä tilanne olisi ollut toinen. Pisti miettimään.

Raha-asioita pohtiessa huomaa myös sen, miten vaikea niistä on puhua.

Raha-asioita pohtiessa huomaa myös sen, miten vaikea niistä on puhua. Sinänsä rahasta kyllä puhutaan tai ainakin siitä kannustetaan puhumaan rohkeammin. Harvoin keskusteluissa kuitenkaan nousevat esiin epäonnistumiset tai talousvaikeudet ja se, miten niihin voi varautua ja miten niistä voi selviytyä sekä mitä niistä voi oppia. Fakta on kuitenkin se, että kaikille niitä mokia tapahtuu, seuraukset vain vaihtelevat.

Kuitenkin yhteiskunta pyörii kuluttamisen ympärillä ja uusia tarpeita tuntuu syntyvän koko ajan. Paine ostaa jatkuvasti lisää ja elää tietynlaista elämää matkustellen, Netflixiä katsellen ja kahvilassa latten äärellä, on valtava. Kun kuluttaminen on niin arkipäiväistä ja maksaminen helppoa, ei näitä ulkopuolelta tulevia tarpeita juurikaan kyseenalaista. Samalla osa joutuu elämään kulutushysterian keskellä jääden kuitenkin sen ulkopuolelle. Sosiaalisesta elämästä jää helposti ulkopuolelle, jos ei ole tarpeeksi rahaa.

Kevään ja kesän aikana olen muutamaankin otteeseen pohtinut motivaatiota oman rahankäytön seuraamiseen. Mielikuvissa se varmasti koetaan liian raskaaksi ja aikaa vieväksi, enpä ole hirveän monta kertaa kuullut kenenkään mainostavan budjetoinnin helppoutta ja ihanuutta. Onko seuraamiseen sopivia välineitä tarjolla tarpeeksi ja ovatko ne helposti tavoitettavissa? Välineitä ainakin löytyy useita, mutta ehkä tietynlainen uudelleenbrändäys olisi paikallaan. Perinteisen asiantuntijalähtöisen valistuksen aika on ohi, sillä motivaatio seurata omaa rahankäyttöä tulee kuitenkin itseltä: sitä ei tehdä, jos sitä ei koeta hyödylliseksi. Tässä(kin) asiassa olisi siis tärkeä kuunnella, miten oma rahankäyttö koetaan arjessa, miten siitä puhutaan kaveripiirissä ja tuleeko viesti ammattilaisilta vai vertaisilta.

Monia omilleen muuttavia nuoria kuitenkin huolettaa se, miten raha-asioiden hoitaminen sujuu arjessa.

Toki tutkitusti tiedetään, että kodilla ja koululla on merkittävä rooli talouskasvatuksessa. Kuitenkin oma talousosaaminen joutuu todelliseen testiin useimmilla vasta ensimmäistä kertaa omilleen muuttaessa. Silloin peruskoulussa ja lukiossa läpikäydyt opit eivät välttämättä palaudukaan mieleen puhumattakaan siitä, että kaikki olisivat saaneet kotoa samanlaiset eväät oman talouden hallintaan. Monia omilleen muuttavia nuoria kuitenkin huolettaa se, miten raha-asioiden hoitaminen sujuu arjessa, kun yhtäkkiä onkin itse vastuussa niistä. Tällöin on tärkeää, että apua on tarjolla: joku jolta kysyä neuvoa tai ihan vain jutella raha-asioista. Yksi apukeino on myös oman rahankäytön seuraaminen edes lyhyellä aikavälillä. Se antaa mahdollisuuden hahmottaa omaa rahankäyttöään ja luo turvallisuuden tunteen siitä, että rahat riittävät. Eikä sen aloittaminen ole koskaan liian aikaista tai myöhäistä.

 

Venla Vepsäläinen

 

 

Venla Vepsäläinen, opiskelija ja Takuusäätiön kesätyöntekijä

Venla Vepsäläinen, opiskelija ja Takuusäätiön kesätyöntekijä