Olet täällä

Pitkä blogi rahapelaamisesta, Veikkauksesta ja Takuusäätiöstä

Veikkauksen asema pelimonopolina ja peliongelmahaitat ovat olleet kuluneen vuoden aikana muutamaankin otteeseen yhteiskunnallisten keskustelujen kohteena. Erityisen vilkkaina keskustelut ovat käyneet Twitterissä, missä olen itsekin muutamaan kertaan päätynyt mukaan keskusteluketjuun. Valitettavasti Twitter välineenä ja sen rajoitettu merkkimäärä ei anna oikein mahdollisuuksia kertoa omia ajatuksia perusteellisesti, joten elokuun alussa Twitterissä minulle heitetyn ”Miksei Takuusäätiö ole kommentoinut asiaa” -haasteen päätteeksi lupasin yrittää kirjoittaa asiasta blogin.

Näkemykset ovat omaa pohdintaani ja pohjautuvat kokemuksiini avustuksensaajan edustajana ja yhteistyökumppanina niin Raha-automaattiyhdistyksen kuin Veikkauksenkin kanssa aina vuodesta 1998, luottamusasemaani Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) avustusasiain neuvottelukunnassa ja SOSTEn valtuuskunnassa sekä ennen kaikkea työhöni Takuusäätiössä viimeisen seitsemän ja puolen vuoden ajalta. 

Peliongelmista Takuusäätiössä

Peliongelmat ja niistä aiheutuva ylivelkaantuminen ovat Takuusäätiön asiakkaiden perusongelmia. Säätiötä ei ole kuitenkaan perinteisesti luettu mukaan ns. pelihaittajärjestöihin, koska emme tee työtä varsinaisen riippuvuusongelman ratkaisemiseksi, vaan enemmänkin ongelmista aiheutuneiden oireiden korjaamiseksi. Siinä, missä pelihaittajärjestöt tarjoavat hoitoa ja ryhmätoimintaa riippuvuuden haltuun ottamiseksi, Takuusäätiössä ratkotaan rahapelaamisesta aiheutuneita ylivelkaongelmia. Käytännössä ohjaamme toki kaikki peliongelmaisiksi havaitsemamme asiakkaat hakemaan apua ongelmaansa myös varsinaista peliongelmaa hoitavilta tahoilta. Usein he ovat vielä siinä tilanteessa, että peliongelma on täysillä päällä, eikä ole paljastunut kenellekään ulkopuoliselle. Joskus he eivät edes itse tiedosta ongelmaansa. Näin ollen Takuusäätiö toimii monessa tilanteessa peliongelman ensihoitajana.

Takuusäätiön asiakkaista noin 9-12 % on palvelusta ja vuodesta riippuen velkaantunut pääasiassa peliongelman vuoksi. Määrä on pysynyt kohtalaisen samana vuosikaudet, mutta asiakkaiden ongelmat ovat muuttuneet. Vakuudettoman lainarahan nopean ja helpon saatavuuden sekä kansainvälisten nettikasinoiden lisääntymisen ja markkinoinnin myötä asiakkaiden velkasummat ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Se, paljonko Takuusäätiö kykenee palveluillaan tavoittamaan peliongelmaisia asiakkaita ei tietenkään kerro koko tilannetta peliongelmaisten määrästä yhteiskunnassa. On varmasti joukko peliongelmaisia, jotka jäävät piiloon tai löytävät ratkaisun ongelmaansa jotakin muuta kautta.

Verrattuna muihin riippuvuuksiin rahapeliongelma on pääomavaltainen riippuvuus. Monessa tilanteessa ongelman syveneminen pahentaa myös taloudellista ahdinkoa. Mitä vaikeampi ongelma on, sitä enemmän siihen kuluu rahaa. Tämä on toisin kuin vaikka päihderiippuvuudessa, joka sekin saattaa aiheuttaa merkittäviä talousongelmia, mutta tämä tapahtuu useamminkin lähinnä tulojen vähentyessä riippuvuuden pahenemisen ja toimintakyvyn heikkenemisen myötä, kuin siinä, että alkoholiin kuluisi aina vain enemmän ja enemmän rahaa. Rahapeleissä taas ongelman pahentuessa usein myös panokset kasvavat, eikä kattoa oikein edes ole.

Takuusäätiön näkemyksen mukaan myös rahapeliongelmia on monenlaisia. Tai sanottaisiinko pikemminkin, että ongelmallista rahapelaamista on monenlaista. Samalla tavoin kuin edellä vertailukohtana käyttämässäni päihdeongelmassa, ongelma keskittyy harvoin vain yhteen tuotteeseen. Ainakin Takuusäätiön peliongelmaisten asiakkaiden tiliotteiden perusteella useat heistä pelaavat monen peliyhtiön pelejä samaan aikaan. Veikkauksen pelit näyttelevät ehkä roolia, jonka asiakas saattaa kokea olevan jopa jossain määrin vaarattomampaa. Sellaista ”tavallisten ihmisten peruspelaamista”. Ongelman syventyessä mukaan tulevat entistä useammin sellaiset kansainvälisten pelifirmojen pelit, joissa pystyy pelaamaan suurempia summia ja toivomaan suurempia voittoja. Ne sellaiset pelit, joita suoralla suomen kielellä mainostetaan urheilukanavilla tyyliin: ”Mä pelaan aina. Mä pelaan töissä. Mä pelaan urheillessa. Mä pelaan saunassakin.”

Vaikeiden peliongelmien lisäksi asiakkaillamme esiintyy myös pelaamista, joka ei täytä riippuvuuden tunnusmerkkejä, mutta vaarantaa heidän taloudellisen toimintakykynsä. Sellaista pelaamista, jossa käytetään esimerkiksi Kenoon prosentuaalisesti suuri summa rahaa tuloihin nähden. Jos 2 000 € nettotuloilla varustettu ihminen Kenoaa 40€/kk, se ei välttämättä vielä vaaranna hänen talouttaan. Mutta jos 600 € nettotuloilla pelaa yhtä paljon, kuluu jo varsin suuri prosenttiosuus tuloista pelaamiseen, eikä siltikään pelata kuin kahden euron panoksella viitenä päivänä viikossa.

Käytännön asiakastyön lisäksi Takuusäätiö on viimeisten vuosien aikana pyrkinyt aktiivisesti nostamaan ongelmapelaamisen ja ylivelkaantumisen välistä yhteyttä sekä siihen liittyviä ongelmanratkaisutarpeita osana erilaisia yhteiskunnallisia vaikuttamistoimiaan. Säätiö on tehnyt toistuvasti työtä asian eteen niin sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöelimissä, STEA-neuvottelukunnassa, taloudenhallinnan neuvottelukunnassa, osana pääministeri Sipilän hallituksen eriarvoryhmän työtä kuin myös esimerkiksi koulutuksellisessa yhteistyössä eri tahojen kanssa. Olemme aktiivisessa kehittämis- ja keskusteluyhteydessä ongelmien ratkaisemiseksi kaikissa keskeisissä alan viranomais- ja yhteistyöryhmissä. Tämä kaikki siitä huolimatta, että peliongelmista aiheutuvan ongelmavelkaantumisen vähentäminen ei ole ollut säätiön voimassaolevassa strategiassa (2017-2020) erillisenä vaikuttamis- tai kehittämistoiminnan kohteena.  Seuraavan strategian rakentaminen alkaa ensi vuonna.

Veikkauksesta ja järjestöistä

Veikkauksen roolia, toimia ja rahapelaamisen järjestämistä koskevissa keskusteluissa päädytään lähes aina jossakin vaiheessa myös tilanteeseen, jossa kysytään järjestöjen mielipidettä. Tai ihmetellään, miksi järjestöt eivät ole ottaneet asiaan mitään kantaa. Hyötyväthän ne rahapelaamisesta merkittävällä tavalla.  Tavallaan kysymys on täysin ymmärrettävä, mutta toisaalta se saa myös miettimään. Millainen kanta ja mihin asiaan jonkin yksittäisen avustuksensaajajärjestön pitäisi sitten ottaa?  Pitäisikö sen valita poteronsa? Olla jotakin mieltä. Tuomita tai puolustaa.

Valitettavasti vastaukset eivät taida olla ihan yksinkertaisia. Ehkä pitää myös kysyä, että osataanko, halutaanko tai kuuluuko yksittäisessä järjestössä edes ottaa kantaa, vaikkapa johonkin niinkin monimutkaiseen asiaan, kuin rahapelaamisen järjestäminen? Jokaisella järjestöllä on aina jokin aivan oma säännöissä määritelty erityisalueensa, jonka asiantuntijoita ne ovat. Tehtävänsä toteuttamiseksi ne hakevat rahoitusta sieltä, mistä rahoitusta on saatavilla.

Harvalla järjestöllä sääntöjen mukainen tehtävä liittyy rahapelaamiseen. Ja kokonaan oma juttunsa on peliongelman ja -ongelmaisten henkilöiden hoitaminen, joka on vaativaa erityisosaamista edellyttävää ammattilaistyötä. Takuusäätiön tavoin monet sellaisetkin järjestöt, joiden säännöissä ei ole erikseen määritelty peliongelmatyötä, tekevät siltikin työtä myös peliongelmaisten kanssa. Vaikkapa mielenterveyssektorilla törmätään useinkin peliongelmien aiheuttamaan masennukseen.

Ongelmavelkaantumisnäkökulmasta tarkasteltuna Takuusäätiöllä on toki sanottavaa enemmän kuin joillakin muilla järjestöillä, mutta avustus- ja toiminnan rahoitusnäkökulmasta tilanne on sama kuin muilla. Käytännössähän nykyinen toimintatapa on se, että järjestö hakee toimintojensa toteuttamiseen avustusta valtiolta ja valtio kerää pääosan niistä rahoista, joilla se järjestöjä avustaa, Veikkaus oy:n toiminnalla.

Rahapelaamisen järjestämisestä Suomessa

Peliongelmien, rahapelaamisen ja pelaamisen järjestämisen maailma on monimutkaisempi kuin heti ensi alkuun voisi ajatellakaan. Teemaan liittyvistä kysymyksistä on helppo olla nopeasti jotakin mieltä, mutta kun tutkii asiaa ja sen takana olevia syy-yhteyksiä tarkemmin, huomaa törmäävänsä tavattoman monimutkaiseen kokonaisuuteen, johon ei yhtäkkiä enää olekaan yksinkertaisia vastauksia.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen näkökulmasta merkittävä hetki historiassa oli se, kun Raha-automaattiyhdistys perustettiin 1.4.1938 keräämään rahapelitoiminnalla varoja suomalaisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan tukemiseen. Järjestöt itse olivat vahvasti yhdistyksen perustamisen taustalla ja osallistuivat hallitustyöskentelyn kautta myös yhdistyksen johtamiseen aina RAY:n toiminnan loppuun asti. Aiemman Veikkaus Oy:n historia on hivenen toisenlainen. Vuodesta 2017 alkaen kaikki rahapelaaminen on Suomessa järjestetty aivan uudenlaisen Veikkaus Oy:n tehtäväksi yksinoikeusmallin mukaisesti.

Raha-automaattiyhdistyksen aikaan tilanne oli hyvinkin toisenlainen. Rahat keräsi ja jakoi sama organisaatio. Tuon organisaation hallituksessa järjestöillä oli vahva rooli, joten sen vuoksi ne olivat myös päättämässä niin rahapelien järjestämisestä kuin tuottojen käytöstä.

Nykyisen Veikkaus Oy:n hallituksessa ei ole järjestöedustajia. Hallintoneuvostossa kyllä. Yrityksen omistaa valtio ja sen päätöksenteko on järjestetty kuten Suomen suurimpiin yrityksiin kuuluvan organisaation päätöksenteon voisi olettaakin järjestetyn. Omistajan ääni on se, jonka pitää kuulua päätöksenteossa ja omistaja loppuviimeksi päättää yrityksen toimintaperiaatteet. Ja tavallaan sama omistaja on myös se, joka päättää yrityksen tuottojen käytön ja jakaa ne. Veikkauksen kohdalla eron moneen muuhun yritykseen tekee se, että tuottojen käyttökohteet on karkealla tasolla säädelty etukäteen.

Todella erityiseksi Veikkauksen kohdalla tilanteen tekee se, että toisaalta se pyrkii hallitsemaan pelitoiminnan markkinoita Suomessa yksinoikeudellaan, mutta toisaalta sen koko olemassaolo perustuu siihen, että yksinoikeusmallin kautta pelihaitat pystyttäisiin pitämään mahdollisimman pieninä.

Mikä siis on Veikkauksen tehtävä? Ja onko se kuitenkin eri asia, kuin sen olemassaolon oikeutus? Jos Veikkauksen yksi perustehtävä on järjestää pelitoiminta tuottavalla tavalla, niin sen olemassaolon oikeutus taas on pelihaittojen vähentäminen tai ainakin pitäminen kurissa. Vähän ristiriitaista?

Kun kerran Veikkauksen pelit aiheuttavat ongelmia, pitää Veikkauksen toki kantaa myös vastuunsa ongelmien korjaamisesta ja vähentämisestä. Peliongelmia, -haittoja ja seurauksia voi vähentää useammallakin tavalla. Ongelmien korjaaminen ei suoraan oikein Veikkauksen tehtäviin sovi. Niinpä siitä ovat ryhtyneet huolehtimaan aivan omat organisaatiot, kuten esimerkiksi muutamat järjestöt, joita avustetaan Veikkauksen tuotoista.

Peliongelmien vähentämisen kannalta tärkeitä kysymyksiä ovat: Paljonko tällaista toimintaa pitäisi yhteiskunnassa olla? Onko tällaista toimintaa nyt tarpeeksi? Paljonko Veikkauksen tuotoista pitäisi käyttää tällaiseen työhön? Vastaukset ja päätökset näihin kysymyksiin pitäisi kaiketikin tulla Veikkauksen omistajalta. Omistajaa pitäisi kiinnostaa myös se, että ongelmat tulevat hoidettua ja yrityksen toimintaedellytykset turvattua, suhteessa yksinoikeusjärjestelmään kohdistuvaan kritiikkiin. Ja omistajan pitäisi varmastikin vuosittain arvioida, onko tuotoista ongelmien vähentämiseen käytetty rahasumma ollut kulloinkin riittävä?

Veikkauksen rooli pelihaittojen vähentämistä koskevassa työssä nousee nähdäkseni esiin erityisesti ennaltaehkäisevässä näkökulmassa. Tällä kentällä työtä riittää toki esimerkiksi järjestöillekin, jotka voivat toimia vastuullisina varhaisvaiheen herättelijöinä, puheeksi ottajina ja niin edelleen. Veikkauksen rooli taas on huolehtia ainakin siitä, että markkinointi ei houkuttele liikaa ja, että asiakkailla on käytössään ongelman tunnistamiseen ja haltuun ottoon käytettävää tietoa. Ehkä se voisi myös tarjota välineitä ongelman tunnistamiseen ja hallitsemiseen. Nähdäkseni Veikkauksen pitäisi siis vähentää peliongelmia lähinnä siten, että se pyrkii aiheuttaman niitä mahdollisimman vähän ja auttaa saamaan kierteen poikki mahdollisimman pian. Omistajan tehtävä on arvioida sen onnistumista myös tässä työssä kausittain.

Ja niin yrityksen kuin sen työntekijöiden tulostavoitteiden pitäisi palvella myös näitä tavoitetta.

Lopuksi

Lopulta rahapeliongelman vähentämisen avaimet ovat useissa käsissä. Samalla tavoin, kuin monissa muissa riippuvuuksissa ja ketjuuntuneissa ongelmissa, ratkaisun ensimmäinen avain on ihmisellä itsellä. Lopulta hän tekee ihan itse päätöksen siitä, pelaako rahapeliä, nauttiiko alkoholia, ottaako pikavippiä ja niin edelleen. Käytännössä tilanne ei tietenkään ole näin yksinkertainen. Mukana on niin fysiologisia kuin sosiaalisiakin riippuvuusketjuja, joiden mukaan ihmiset saattavat toimia itsensä kannalta haitallisesti. Ja koska näihin kaikkiin alueisiin liittyy myös liiketoimintaa, liittyy niihin myös markkinointia, joka avulla yritetään vaikuttaa ihmisten päätöksentekoon ja madaltaa kynnystä käyttää tuotteita.

Pelaamista, samoin kuin alkoholin myymistä tai vaikka rahanlainaamista ei voi kokonaan kieltää yhteiskunnasta. Jos sitä yrittää, ne kaikki siirtyvät epäviralliselle puolelle ja jatkavat olemassaoloaan. Mutta hyvällä sääntelyllä niiden aiheuttamia ongelmia on mahdollisuus minimoida ja yrittää hallita. Moni näistä asioista vieläpä limittyy toisiinsa. Jos vaikka kuluttajaluototuksen kenttä olisi tiukemmin säännelty, eivät peliongelmatkaan ehkä pääsisi aivan niin pahoiksi kuin nykyään, koska ihmiset eivät saisi niin helposti lainarahaa pelaamiseen.

Yksinoikeusjärjestelmät ovat olleet perinteinen tapa yrittää hoitaa jonkin haasteellisen ja riippuvuuksia aiheuttavan toiminnon tuottaminen. Vaikka kuinka paljon vastustaisi monopoleja ylipäänsä, kannattaa niiden osalta aina pohtia, voisiko monopoli kuitenkin olla vähiten haittoja aiheuttava tapa järjestää jokin haasteellinen asia. Vähiten haittoja aiheuttava, etenkin jos sen toimintaa säännellään, valvotaan ja arvioidaan nykyaikaisen tehokkaasti.

Veikkauksen monopolin purkua näyttävät erityisen kiihkeästi ajavan kansainvälisten peliyhtiöiden edustajat, jotka käyttävät erinomaisen innoissaan hyödykseen sitä, että Veikkauksen toiminnoilla on olemassa muitakin kritisoijia. Ulkopuolisen tarkkailijan ajatuksiin saattaa hiipiäkin ajatus siitä, että myös muut Veikkauksen toimintatapojen kritisoijat ajaisivat monopolin purkua. Tämä ei suinkaan ole useinkaan heidän tavoitteensa. Ei todellakaan, koska hekin tietävät, että purkamisen jälkeen mentäisiin todennäköisesti ojasta allikkoon myös peliongelmien vähentämisen puolesta tehtävässä työssä. Valitettavasti he eivät vain aina muista kertoa olevansa monopolin puolella, vaan ainoastaan monopolin nykyisiä toimintatapoja vastaan. Ja tästä saattaa tulla ulkopuoliselle tarkkailijalle sellainen käsitys, että hekin ajaisivat monopolin purkua.  Aivan varmasti Veikkauksen olisi syytä tehdä jotakin toisin suhteessa vaikka nykyisiin markkinointiperiaatteisiinsa, mutta siihen en vain usko, että peliongelmaisten tilanne paranisi monopolin purun myötä. Etenkään, jos sitä verrataan siihen, mikä omistajan ääntä vahvasti toteuttavalla järjestelmällä voitaisiin saavuttaa.

Mitä pelimonopolin avaaminen sitten käytännössä muuttaisi? Ei mitään muuta kuin sen, että pelaajien rahaa päätyisi yleishyödyllisten tarkoitusten sijaan myös yksityisten ihmisten taskuihin. He siinä voittaisivat. Vieläpä suurissa määrin. Pelaamisen määrällä Suomessa on omat rajansa. Kaikki eivät kuitenkaan pelaa. Jos markkinoille tulee enemmän toimijoita, käy niin, että kilpailu asiakkaista muuttuu aggressiivisemmaksi ja asiakashankinta häikäilemättömämmäksi ja tuotot jakautuvat useammalle taholle. Peliongelmien vähentämisen näkökulmasta kilpailun vapauttaminen ja monopolin purkaminen ei saa aikaan yhtään mitään hyvää. Ei mitään sellaista, jota ei voitaisi saada aikaan vähintäänkin yhtä hyvin nykyjärjestelmällä. Ja paino sanalla VOITAISIIN. Ilman monopolijärjestelmää valtion pitäisi säädellä erittäin tarkoin rajat sille, millaista pelitoimintaa saa harjoittaa, paljonko tuotoista pitää käyttää peliongelmien vastaiseen työhön ja ongelmaisten auttamiseen sekä myös valvoa niiden toteutumista. Tismalleen samat asiat valtion pitää omistajana hoitaa myös monopolissa. Mutta nyt sillä on vain yksi valvottava ja ohjeistettava taho sen sijaan, että pelialalla olisi kirjava joukko erilaisia toimijoita, joiden omistajia ohjaavat lopulta lähinnä oman tuotontavoittelun periaatteet.

Veikkaus ei ole varmaankaan tehnyt kaikkea sitä, mitä sen olisi pitänyt tehdä pelihaittojen torjumiseksi. Ainakin nämä tämän vuoden virhearviot todistavat sen. Onko omistaja sitä siltä sitten vaatinut, en tiedä. Jos ei ole, niin ainakin se nyt kannattaisi laittaa ensin kuntoon, ennen kuin edes keskustellaan yksinoikeusjärjestelmän purkamisesta. Samoin omistajan pitäisi määritellä se, paljonko Veikkauksen tuotoista pitää käyttää haittojen korjaamiseen ja hoitamiseen. Ja sen prosenttiosuuden tulisi minun mielestäni olla jotakin aivan muuta kuin nyt, jotta yksinoikeusjärjestelmä on perusteltu.

 

Juha Pantzar

 

 

Juha A. Pantzar, toimitusjohtaja, Takuusäätiö

Juha Pantzar, Takuusäätiö