Olet täällä

Päihderiippuvuus ja velkaantuminen

Päihderiippuvuus on vakava tunne-elämän sairaus, joka kehittyy salakavalasti tuoden mukanaan laaja-alaisen ongelmavyyhdin. Sairaudesta toipuminen ja syntyneen ongelmavyyhdin selvittäminen on pitkä prosessi ja vaatii monialaista tukea ja asiantuntemusta.

Ongelmavyyhti omalta kohdaltani piti sisällään avioeron, fyysisen ja psyykkisen sairastumisen, työpaikan ja asunnon menettämisen, velkaantumisen, yhteyden katkeamisen läheisiini ja lasteni huostaanoton. Menetin täysin elämänhallintani ja samalla myös kyvyn ja halun hoitaa talousasioitani, jonka seurauksena jouduin sosiaalitoimen asiakkaaksi ja lopulta heidän vaatimuksesta suostuin myös julkisen edunvalvojan asiakkaaksi. Olen ollut määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 2009 alkaen. Työpaikkani menetin vuoden 2008 alkupuolella.

Taloustilanteeni saaminen hallintaan on ollut minulle erityisen raskas ja pitkä prosessi: velkajärjestelyyn pääseminen, edunvalvonnasta irrottautuminen, kymmenet toimeentulotukihakemukset sosiaalitoimeen, lukuisat tapaamiset eri palveluyksiköissä, perehtyminen lainsäädäntöön (muun muassa kunta- ja sosiaalihuoltolaki, velkajärjestelylaki, laki holhoustoimesta, ulosottolaki). Kaikkiaan talouteni raiteilleen saaminen kesti kaksi vuotta.

Olen pohtinut, paljonko asiaan on vaikuttanut se, että olen ”heidän” silmissään ensisijaisesti parantumaton alkoholisti, johon suhtaudutaan epäillen.

Kaikissa tapaamissa olen useaan kertaan joutunut osoittamaan ja todistelemaan esimerkiksi kuntoutumissuunnitelmaani esittelemällä, että olen tosissani kuntoutumiseni kanssa ja aion saavuttaa sille asettamani tavoitteet. Olen pohtinut, paljonko asiaan on vaikuttanut se, että olen ”heidän” silmissään ensisijaisesti parantumaton alkoholisti, johon suhtaudutaan epäillen (vrt. stigma).

Päihde- ja mielenterveyssairauteen sairastuneelle taloustilanteen selvittäminen ja hallintaan saaminen voi olla liian raskasta ja lähes mahdotonta. Tämän vuoksi kuntoutuminen usein keskeytyy ja paluu vanhaan elämämalliin on yleistä. Jotta ihmisiä voidaan auttaa, tarvitaan asiantuntijoita (monialaosaajia), jotka ymmärtävät kokonaisvaltaisen kuntoutumisen haasteet ja myös hallitsevat pitkät palveluketjut.

Alla kerron oman tarinani, millaista elämäni alkoholin ja velkojen kanssa on ollut ja mitä niistä selviytyminen on vaatinut.

 

Minun tarinani

Oma tilanteeni kehittyi noin 10 vuoden aikana (vuosina 2002-2012, eli ikävuosina 40-50). Prosessin etenemisessä oleellista oli alkoholisairauden kehittyminen: aluksi kohtuukäyttöä, sen jälkeen hallitsematonta käyttöä ja lopulta totaali hallitsemattomuus tarkoittaen sitä, että ”elin vain juodakseni ja join vain elääkseni”. Sosiaalinen verkostoni kutistui hyvin pieneksi ja muodostui vain muista kroonisesti alkoholisoituneista ihmisistä.

Olen koulutukseltani rakentamistekniikan diplomi-insinööri. Olin edennyt hyvin työelämässä ja saavutin nopeasti hyvän aseman sekä samalla hyvän palkan. Kuntoutumiseni aloittamisessa suurin este oli todellisen tilanteeni kohtaamiseen liittyvät voimakkaat tunnetilat: syyllisyys ja häpeä sekä pelko ja ahdistustilat.

Jouduin kohtaamaan totuuden vuonna 2012 elokuussa, kun asunnon menettämisen jälkeen olin asunut viikon metsässä. Pääsin katkon kautta laitoshoitoon ja sieltä kunnan tukiasuntoon. Tällöin myös selvitin todellisen tilanteeni laatimalla erillisen vaikutusverkoston sekä kuntoutumissuunnitelman, joiden perusteella minulle valkeni, että kysymyksessä tulee olemaan elämäni tärkein projekti (verrattuna työprojekteihin, joista työelämässä olin vastannut) ja se tulee kestämään vähintään kaksi vuotta. Nyt kuntoutumistani on kestänyt neljä vuotta ja tilanteeni on kohtuullisen stabiili ja pystyn jo kertomaan ja analysoimaan omaa tarinaani sekä suunnittelemaan realistisesti tulevaisuuttani.

Kuntoutumisen alussa keskityin täysin raittiina pysymiseen ja opettelemaan säännöllisen päivärytmin. Kun alkoholi oli jäänyt pois ajatuksistani ja päivittäisistä toiminnoistani, oli se tyhjiö täytettävä muulla tavoin. Tähän tarjosi hyvän mahdollisuuden Espoossa toimivan kolmannen sektorin yhdistyksen tarjoama raittiusvalmennusohjelma, joka järjestettiin säännöllisten käyntikertojen (5 krt/vk) avulla. Ohjelmassa käsiteltiin päihderiippuvuutta kroonisena mielenterveyden sairautena, josta toipuminen perustuu ihmisen henkiseen kuntoutumiseen ja itselle anteeksiantamiseen. Ohjelma kesti osaltani kaikkiaan 16 kuukautta.

Ohjelman aikana hoidin myös kuntoutumiseeni sisältyviä muita oleellisia osa-alueita. Yksi tällainen oli taloudellisen tilanteeni selvittäminen, joka onkin muodostunut kuntoutumisessani kaikkein vaativimmaksi tehtäväksi. Velkaa oli ulostotossa noin 30 000 euroa ja velkaa ulosmitattiin määräaikaisesta työkyvyttömyyseläkkeestäni noin 35 prosenttia. Edunvalvoja hoiti talousasioitani ja hänen vastuullaan oli myös yhteydenpito sosiaalitoimeen eli hän vastasi muun muassa toimeentulotukihakemusten laatimisesta.

Vuoden 2013 alussa saimme selvitettyä kunnan talous- ja velkaneuvojan kanssa ulosotossa olevien velkojeni kokonaismäärän. Neuvoja näki, että ainoa järkevä ratkaisu on hakea Espoon käräjäoikeudesta yksityishenkilön velkajärjestelyä. Neuvoja selvitti velkojat, tarkat velkakertymät ja laati maksuvaralaskelmat. Minä laadin kirjallisen selvityksen velkaantumiseen johtaneista syistä sekä siitä, kuinka aion ja pystyn sitoutumaan jatkossa maksamaan kuukausittaisen lyhennyssumman. Oleellista selvityksessä oli osoittaa kuntoutumiseni siihen mennessä ja jatkossa.

Pääsin yksityishenkilön velkajärjestelyyn helmikuussa 2014 ja selvitysmiehen laatima maksuohjelma vahvistettiin Espoon käräjäoikeudessa elokuun alussa 2014. Samoihin aikoihin pääsin julkisen edunvalvojan myöntämälle puolen vuoden koeajalle. Siihen pääsin, kun olin toimittanut maistraattiin ja oikeusaputoistoon päihdelääkärin kirjoittaman lausunnon, että olen hoitanut päihdesairauttani suunnitellusti ja pystynyt olemaan ilman päihteitä kahdeksan kuukauden ajan. Koeaika tarkoitti sitä, että edunvalvoja ohjasi eläkkeeni minun pankkitililleni, hän postitti laskut minulle ja vastasin itse laskujeni maksamisesta. Samalla vastasin itse velkajärjestelyn maksuohjelman mukaisista lyhennyksistä.

Pystyin osoittamaan, että kykenen huolehtimaan itse taloudenpidostani ja vihdoin marraskuun 2014 lopussa maistraatin päätöksellä edunvalvonta minun osaltani lakkautettiin. Erityistä oli maistraatissa tapahtunut julkinen kuuleminen, jonka perusteella henkikirjoittaja omin silmin pystyi toteamaan ja vakuuttumaan minun kyvystäni hoitaa itsenäisesti talousasioitani.

Velkajärjestelyn vahvistetun maksuohjelman muuttaminen

Keväällä 2015 tuli vastaan tilanne, jossa jouduin selvittämään, miten elokuun alussa 2014 vahvistettuun velan lyhennykseen haetaan Espoon käräjäoikeudesta muutosta. Tämän aiheutti se, että minulla oli käynnistymässä pitkäkestoinen psykoterapia, jonka kustannuksia ei ole voitu huomioida vahvistetussa maksuohjelmassa ja sosiaalitoimi vaati, että kohonneet terveydenhoitokustannukset pitää ensisijaisesti huomioida velkajärjestelyssä, koska toimeentulotuki on viimesijainen etuus.

Muutosta on mahdollista hakea velkajärjestelylain 44 §:n 2 momentin mukaisesti.  Tähän sain apua talous- ja velkaneuvojalta. Laadimme yhdessä uudet maksuvaralaskelmat, jonka mukaisesti maksuvara jäi negatiiviseksi. Ideana oli, että maksan itse aikaisemmin velan lyhentämiseen varatulla summalla terapiakustannukset. Muutoshakemus jätettiin käräjäoikeuteen toukokuussa 2015, jonka jälkeen tuomari ilmoitti, että ratkaisu asiassa annetaan elokuun alkupuolella.

Tässä uskossa aloitin Kelan tukeman psykoterapian elokuussa (1 käynti krt/vk). Ratkaisun antaminen kuitenkin venyi Espoon käräjäoikeudessa, ja jouduin tilanteeseen, jossa hain sosiaalitoimelta täydentävää toimeentulotukea terapiakustannuksiin. Tuki myönnettiin lokakuun loppuun saakka saatesanoilla, että minun on painostettava käräjäoikeutta asian ratkaisemisessa.

Pyysin apua myös talous- ja velkaneuvojalta, hän kuitenkin sanoi, että ei voida kuin odottaa. Tilanne jatkui ratkaisemattomana ja minun psyykkinen vointini meinasi jo täysin romahtaa. Tehdyn psykoterapia-arvion perusteella tarvitsen säännöllistä terapiaa. Se tulisi olemaan oleellinen osa pitkäjänteisessä kuntoutumisessani. Kuitenkin oli olemassa uhka, että terapia loppuu, jos muutoshakemus ei saa kannaltani positiivista ratkaisua. Jälleen opiskelin lakia, ja löysin lakipykälän, jonka perusteella asian käsittelyä voidaan perusteluista syistä nopeuttaa käräjäoikeudessa. Laadin lisäkirjeen, jossa vaadin asian ratkaisua 31.10. mennessä. Lisäkirjeen perusteluissa oleellista oli erikoislääkärin lausunto psykoterapian välttämättömyydestä kuntoutumisessani ja että sosiaalitoimi on poikkeuksellisesti luvannut maksaa terapiakustannukset vain lokakuun loppuun saakka. Lisäkirje tehosi ja käräjäoikeudesta tuli kotiin ilmoitus, että ratkaisu asiassa annetaan 28.10. 

Vihdoin tuli suuri päivä, soitin 29.10.2015 käräjäoikeuden kansliaan, josta minulle kerrottiin, että maksuohjelman muutoshakemuksessa esitetty uusi negatiivinen maksuvaralaskelma on uudella päätöksellä vahvistettu. Eli velan lyhentäminen loppui ja pystyin jatkamaan psykoterapiaa. Helpotus oli valtava!

 

Kuva kirjoittajasta

 

 

Yrjö

Yrjö