Olet täällä

Tyhmästä päästä kärsii koko elämä

Rakastuin sinisilmäisesti renttuun. Otin avioeron ja hyväuskoisena muutin hänen ja poikansa kanssa yhteiseen talouteen. Alussa uskoin kaikki hänen keksimänsä tarinat ja yritin auttaa kaikella tavalla pulaan joutunutta miestä.

Kävimme molemmat töissä, mutta häneltä oli aina rahat loppu pian tilipäivän jälkeen. Yhteiseen kotiimme teimme hankinnat minun nimelläni otetulla lainalla. Maksoin asumiskulut, sähköt, kahden auton kulut, kaikki. Jouluna 2006 ajoin oman päätyöni lisäksi kolme päivää taksia, jotta saisimme maksettua hänen maksamattomat elatusrästinsä.

Alkuvuodesta 2007 silmäni vihdoin aukesivat ja aloin vaatia, että mies maksaa vuorostaan vuokraa. Hän lupasi maksaa, mutta paljon myöhemmin selvisi, että kaikki laskut oli piilotettu. Hän ei ollut maksanut mitään. Lisäksi otin omalle nimelleni hänen puhelinliittymänsä ja piilotetut laskut löydettyäni tajusin, että joudun maksamaan parin tuhannen euron puhelinlaskutkin. Siinä vaiheessa hommasin oman vuokra-asunnon ja nostin suhteesta kytkintä. Myöhemmin selvisi, että miehellä oli peliongelma. Koko tili oli mennyt rahapeleihin.

Olin ottanut jo aiemmin yhteyttä velkaneuvojaan, joka oli tosi toiveikas siitä, että kaikki hoituu. En ollut vielä menettänyt luottotietojani ja olin vakituisessa työssä. Itse tajusin, että en selviä kaikista velkojen lyhennyksistä. Toimitin kaikki tarvittavat tiedot neuvojalle, joka aloitti suunnitelman tekemisen. Postiluukusta alkoi tipahdella perintätoimiston kirjeitä ja ulosottomies soitteli ovikelloa. Minä hätyyttelin velkaneuvojaa. Hän lohdutteli, että ei mitään hätää, odota rauhassa.

Odotin, ja kuusi kuukautta myöhemmin sain velkaneuvojalta maksusuunnitelman, joka oli lähetetty velkojille. Maksusuunnitelmaan ei kuitenkaan suostuttu. Tässä vaiheessa meni usko, voimat loppuivat ja päästin kaikki pienetkin laskut ulosottoon.

Vuokrat maksoin aina ajallaan, sähköt ja muut asumiskulut. En halunnut joutua taivasalle. Myin auton, tein kahta työtä ja sieltä ulosotto sai periä omansa pois. Apua en enää hakenut, en sossunluukulta enkä muualta. Hävetti oma sinisilmäisyyteni ja olin sitä mieltä, että itse olen tilanteen aiheuttanut. Siksi en nähnyt oikeutta muuhun kuin maksaa ja kärsiä.

Apua en enää hakenut, en sossunluukulta enkä muualta. Hävetti oma sinisilmäisyyteni ja olin sitä mieltä, että itse olen tilanteen aiheuttanut.

Tässä vaiheessa asuin nuorimman poikani kanssa kahdestaan. Avioerosta jäi saamatta puoli taloa ja elatusmaksuja en ole edes vaatinut. Ulosottorekisterin lyhenemistä seurailin ensin inhoten, sitten myöhemmin ilolla. Pikku hiljaa velat yksi kerrallaan tuli maksetuksi. Asumiskulujen ja ulosoton jälkeen minulle jäi noin 400 euroa, jolla sitten pojan kanssa elelimme. Emme leveästi, mutta nälkäänkään ei kuoltu. Laskuja en enää päästänyt ulosottoon enkä perintään asti.

Lokakuussa 2011 kaikki oli maksettu. Sain ensimmäisen palkan moneen vuoteen kokonaan tililleni ja voi sitä tunnetta. Uskalsin taas katsoa elämää eteenpäin. Tapasin aviopuolisoni tammikuussa 2012 ja menimme naimisiin kesällä 2012. Ostimme asunnon. Minun lainaosuuteni on sukulaisen nimissä, koska lainaa en vielä saanut maksuhäiriömerkintöjen takia. Kävin äsken hakemassa rekisteriotteen ja viimeinen maksuhäiriömerkintä poistuu helmikuussa 2014. Samana päivänä on muuten mieheni syntymäpäivä.

Mitä tästä opimme: en tiedä. Olen ainakin tosi säästäväinen nykyään. Seuraan, että kaikkiin pakollisiin maksuihin on varmasti rahaa ja mietin kolme kertaa tarvitsenko jotain tavaraa. Yleensä en tarvitse. Uutta parisuhdetta en voinut aloittaa ennen kuin velkani oli hoidettu. En olisi halunnut kaataa ongelmiani toiselle. Nyt olen tasavertainen, niin taloudellisesti kuin henkisestikin.

Kokemus oli kova, joten harkitkaa hyvät ihmiset, mitä omiin nimiinne teette. Sinä vastaat teoistasi, vaikka joku toinen olisi tarinan roisto.

Nimim. Pian häiriötön