Olet täällä

Muistetaanko vastuullisen luotonannon velvoitteet?

Paljon puhutaan ylivelkaantumisen ja velkaongelmien vähentämisestä; eniten ovat olleet esillä kuluttajain talouslukutaito ja kuluttajista tehtävä positiivinen luottotietorekisteri. Entä vastuullisen luotonannon velvoitteet?

Luottomainonta luo perustan kuluttajan toiminnalle luotonottajana. Siksi lain mukaan markkinointi ei saa olla omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä harkita luoton ottamista huolellisesti. Luottoa ei saa mainostaa huolettomana ratkaisuna kuluttajan taloudellisiin ongelmiin tai korostaa markkinoinnissa luoton saamisen nopeutta siten, että samalla yllytetään kuluttajaa velkaantumaan harkitsemattomasti. Digitalisaatio ei prosessien sujuvoittamisessa tarkoita sitä, että se, mikä voidaan tehdä silmänräpäyksessä, pitää niin tehdä. Usein mainoksissa korostuu vain luotonsaamisen helppous ja luoton vaivaton käyttö erilaisten elämysten toteuttamiseen. Silloin luoton ottaminen normalisoituu tavaksi toteuttaa toiveet – ilman ennakkoharkintaa tai luoton takaisinmaksua miettimättä. Luoton saa parissa minuutissa, ei tarvitse lähettää mitään papereita, ensilaina on ilmainen, eikä edes hakemuksen täyttämisestä peritä kuluja. Luoton ottaminen ei ole sinänsä tuomittavaa. Mainonta synnyttää kuitenkin ne mielikuvat, joiden pohjalta kuluttaja ryhtyy luottosopimukseen. Siksi luottoja pitää mainostaa vastuullisesti.

Kuluttajaluottomarkkinat eivät ole kaikkien saavutettavissa – on kuluttajia, joiden maksukyky ei riitä yhteenkään markkinaluottoon. Luotonantajan on lain mukaan arvioitava kuluttajan maksukyky kuluttajakohtaisesti, ei pelkästään tilastomenetelmin. Luotonantajan on vaadittava kuluttajalta erilaisia tietoja kuluttajan maksuvaran ja siten luoton takaisinmaksukyvyn arvioimiseksi. Tällaisia tietoja ovat ainakin kuluttajan tulot ja niiden perusteet, menot, velat ja varat. Kuluttajan ilmoitus ei riitä vaan kuluttajan on toimitettava esimerkiksi palkka- tai eläketodistus. Teknologian myötä erilaiset mahdollisuudet maksukyvyn arviointiin lisääntyvät.

Maksukyvyn arviointia ei voida siirtää kuluttajalle, kuten nk. liars loans -tyyppisissä luotoissa tehdään. Niissä kuluttajalle esitetään kysymyksiä tyyliin ”vahvistathan, että maksukykysi on ok, niin saat heti luoton”. Kumpikin osapuoli tietää, että ihan niin hyvin asiat eivät ole, mutta mennään vaan eteenpäin. Korko ja muut maksut ovat riittävän korkeita kattamaan tällaisesta toiminnasta aiheutuvia luottotappioita. Kuluttaja päätyy antamaan perättömiä tietoja, koska tietää, että niitä ei tarkisteta eikä muualta lainaa heru. Irrationaalinen toiminta on ihmisen luonteeseen kuuluvaa, kuten Nobel palkittu taloustieteilijä Richar H. Thaler on todennut. Vaatimus maksukyvyn selvittämisestä ei ole kohtuuton, eikä estä toiminnan sujuvuutta.

Taloudellisessa ahdingossa kuluttajan kognitiiviset taidot kärsivät. Siksi voi tulla tehtyä tyhmiä päätöksiä. Kun rahaa tarvitaan juuri nyt, ei luoton ehdoilla ole merkitystä. Kuluttaja ei voi silloin olla sellainen aktiivinen toimija luottomarkkinoilla, joka kykenisi valitsemaan omiin tarpeisiinsa parhaiten soveltuvan luoton ja kilpailuttamaan luottosopimuksensa säännöllisesti. Kun kuluttaja joutuu sopimussuhteeseen sellaisen luotonantajan kanssa, joka velottaa luotosta enemmän kuin muut vastaavasta luottotyypistä, luo ikuisen velkasuhteen pienillä maksuerillä tai ei ole kiinnostunut muusta kuin määräpäivänä tapahtuvasta maksusta, velkaongelmat varmasti lisääntyvät. Voidaan kysyä, onko kohtuullista ja kuluttajan edun mukaista, että kuluttajalle tarjotaan esimerkiksi 100 euron lainaa 3 vuoden maksuajalla kokonaishintaan 170 euroa tai kuluttajalta ei odotetakaan lainan lyhennystä, vain korkojen ja kulujen säännöllistä suorittamista? Miten toimii vastuullinen luotonantaja?

Runsas luottotarjonta ei yksinään aikaan saa velkaongelmia, eikä niitä saada ratkaistua yhdellä keinolla. Lainsäädännön noudattaminen on perusta toimiville luottomarkkinoille, joihin vaikuttavat yhteiskunnan tarpeelliset toimenpiteet markkinaluottojen vaihtoehdoiksi, yritysten vastuullisuus hyvän luotonantotavan edistämisessä ja kuluttajien talouslukutaito harkinnan varmistamiseksi. 

 

Anja Peltonen

 

 

Anja Peltonen, johtaja, kansainväliset kuluttaja-asiat, Kilpailu- ja kuluttajavirasto

Anja Peltonen, Kilpailu- ja kuluttajavirasto