Olet täällä

Miten määritetään elämisen kustannuksia?

Voiko ulkopuolinen määritellä, mitä eläminen saisi maksaa minun taloudessani? Onko sellainen määrittely edes tarpeellista? Moni vastannee napakasti: ”Ei kukaan, eikä se ole tarpeellista!” On toki selvää, ettei täysin ulkopuolinen tunne yksittäisen kotitalouden tilanteita, toimintatapoja ja voimavaroja niin hyvin kuin se itse. Siitä huolimatta elämisen kustannuksia on laskettu Suomen lisäksi monessa maassa varsinkin 2000-luvulla. Laskelmia tekivät aluksi vain tutkijat ja asiantuntijat. Nyttemmin edellä mainittujen lisäksi kuluttajat ovat olleet mukana työstämässä laskelmia. Yksinomaan asiantuntijoiden laatimat laskelmat ovat saaneet arvostelua, koska ne perustuvat suppean joukon sopimuksille, vaikka tutkijoiden kokemusperäinen ja asiantuntijoiden asiantuntijatieto niissä kohtaavatkin. Epäilyttää, tuntevatko asiantuntijat kotitalouksien tilanteita riittävästi. Lisäksi, asiantuntijoiden laatimat laskelmat rinnastetaan helposti normeiksi tai säännöiksi, miten tulisi elää.

Suomessa kuluttajat ovat olleet päättämässä kolme kertaa, mitkä tavarat ja palvelut ovat välttämättömiä, jotta ihminen tulee toimeen, voi ylläpitää terveyttä ja osallistua sosiaalisesti. Näin laadittuja kohtuullisen minimin viitebudjetteja ovat olleet laatimassa kuluttajien ohella myös asiantuntijat eri aloilta. Kuluttajien avulla laskelmiin saadaan näkyviksi kotitalouksien erilaiset rakenteet, elinvaiheet ja tilanteet. Tutkijat ovat työstäneet kuluttajien ja asiantuntijoiden käymät keskustelut hyödykekoreiksi ja niiden hinnoittelun kautta laskelmiksi. Mukana olleet kuluttajat ovat paneutuneet innostuneesti arviointityöhön, sillä arjen kulutus on kaikille tuttua. Jokaisella meistä on siitä kokemuksia! Arviointi ei ole kuitenkaan mutkatonta. On niin helppoa nopeasti sanoa, mikä on jollekin tarpeellista tai tarpeetonta, mutta syvällinen pohdinta on sitä haastavampaa, kuten seuraavassa miespuolinen keskustelijamme puntaroi:

Tärkeetä tää on, mut aika vaikeeta loppujen lopuks. Just se, et mikä välttämätönt, mikä on oikeesti semmosta, et sä et pysty elään ilman sitä.

Viitebudjetteja on laadittu vasta vajaat kymmenen vuotta Suomessa ja toistaiseksi on määritelty kohtuullisen minimin tasoisia budjetteja. Välttämätöntä, niukkaa kulutusta on yksinkertaisempaa määritellä kuin korkeampaa kulutustasoa, jossa vaihtoehtojen kirjo on suuri. Viitebudjetti ei määritä, mitä pitäisi syödä, minne saisi mennä tai mitä saisi tehdä. Viitebudjetissa ei myöskään tarkastella, miten tietyt tulot pitäisi kuluttaa. Viitebudjetissa keskitytään konkreettisiin tavaroihin ja palveluihin, joita tarvitaan arjen sujumiseen. Niukoissa budjeteissakin talouksilla on oltava edes jonkin verran valinnanmahdollisuuksia. Valintoja on mahdollista tehdä esimerkkilaskelmia ja tuotelistauksia hyödyntämällä. Esimerkiksi, jollekin rullaverho on tarpeeton, mutta useammat matot tarpeellisia tai joku haluaa syödä lounaaksi kotoa tuotua ruokaa henkilöstöravintolassa ruokailun sijaan.

Miksi viitebudjetteja laaditaan nykyisin niin monessa maassa? Yksi suosion syy lienee se, että kuluttajien mukanaolo laadintatyössä on lisännyt viitebudjettien hyväksyttävyyttä ja hyödynnettävyyttä. Budjetit heijastavat todellisuutta juuri kuluttajien osallistumisen vuoksi. Esimerkkilaskelmien tarpeellisuutta puoltaa niiden käyttäminen vertailutietona niin oman talouden seurannassa, neuvonnassa, opetuksessa kuin tutkimuksessa. Yksittäiset kotitaloudet ovat kaivanneet viitetietoa siitä, mitä kohtuullinen minimikulutus pitää sisällään. Motiiveina ovat olleet joko taloudelliset syyt tai huoli ilmaston muutoksen vaikutuksista ja halu pienentää omaa hiilijalanjälkeään. Esimerkkilaskelmat auttavat hahmottamaan oma talouden tarpeita, ja miten niihin vastataan.

Tutustu viitebudjetteihin ja niistä tehtyihin infograafeihin.

 

Anna-Riitta Lehtinen ja Kristiina Aalto, projektisuunnittelijoita Kuluttajatutkimuskeskuksessa, Helsingin yliopistossa

 

 

Anna-Riitta Lehtinen ja Kristiina Aalto