Olet täällä

Mitä tapahtuu, kun 200 kasiluokkalaista tuodaan yhtä aikaa oppitunnille?

Tämä parjattu ja murrosiän turbulenssissa elävä ikäluokka valittiin tietoisesti TATin tämän vuoden koulukiertueen Mun elämä, mun rahat kohderyhmäksi. Halusimme tavata kasvotusten juuri kasiluokkalaisia, sillä heillä on usein edessään ensimmäinen kesä kesätöissä sekä mahdolliset rippilahjarahat.

Kiertueen aikana saimme usein viestiä kouluilta, että ei kaikkia kaseja voi samaan tilaan tuoda, ja vielä annatte ottaa kännykät mukaan! Opettajien oletus oli, että oppilaat vain räpläävät kännyköillään omia juttuja koko meidän osuutemme ajan.

Mutta kuinkas kävikään? Kun tammikuussa 2018 otin vastuulleni Taloudellisen tiedotustoimisto TATin koulukiertueen arjen talousasioista kasiluokkalaisille ajattelin, että nyt pääsen juuri asian ytimeen, kun kotonakin lorvii yksi kohderyhmän teini. Myös pesti poikani säbäjengin joukkuejohtajana sai minut kokemaan, että YES, minä kyllä ymmärrän heitä! Mutta totuus oli, että aina voi oppia lisää nuorten kohtaamisista ja kouluillakin karisivat ennakkoluulot sekä kliseet pois tapahtuman myötä.

Arjen talousasioita kasiluokkalaisille

Mun elämä, mun rahat -koulukiertueKoulukiertueen aiheeksi nousi edellisvuosien tutkimuksista huoli nuorten arjen talousasioiden heikosta osaamisesta. Nämä äitien ja isien digipallerot tulevat 8. luokalla siihen ikään, että rahaa kuluu vuosi vuodelta enemmän omiin menoihin, ja Visa Electron vinkuu aamuin illoin lähikaupassa. Rahaa tulee jostain, ja menee johonkin.

Kyselyiden perusteella nuoret eivät oikein itsekkään osaa arvioida omaa kulutustaan viikkotasolla. Karkit, pikaruoka, limut ja energiajuomat ovat ne yleisimmän kulutuskohteet arkena. Siihen vielä päälle meikit, vaatteet, urheilukamat ja muut menot kavereiden kanssa.

Ehdotimmekin nuorille kiertueella, että tehkää kännykkään yhden kuukauden seuranta, mihin kaikkeen rahaa kuluu. Myös kaikki ne ostokset ja maksut, mitä vanhemmat hoitavat teidän puolestanne. Näin syntyy edes jonkinlainen käsitys omista menoista kuukausitasolla.

Vastaanoton voima

Kouluilla meidät vastaanottivat usein iloiset ja avuliaat opettajat. Ilahduttavan usein tapahtumassa oli mukana myös rehtori, mikä lisäsi positiivista vaikutusta koko koulun kulttuuriin. Kun henkilökunta vetää yhteistä linjaa yläkoululaisten käytöstapojen, salitilaisuuksien ja muun toiminnan osalta, on mielettömän ihailtavaa katsella vierestä, kun ”pahimmassa murrosiässä olevat” nuoret tervehtivät, eivät ryntäile ja puhuvat kauniisti.

Tilaisuuksien alussa meillä aikuisilla oli kaksi vaihtoehtoa kohdata nuoret. Olla nuoria vastassa ja tervehtiä (vaikka vastauksia ei monelta tullut takaisin) tai odottaa passiivisesti, että he asettuvat pakoilleen. Arvatkaapa, kumpi kannatti? Se on jännä, miten tuo tervehdys ovella on se hetki, kun ensimmäinen luottamus nuorten kanssa rakennetaan.

Muistan, että työvuosinani koulun puolella eräs opettaja otti joka aamu oppilaat vastaan luokan ovella: kätteli, katsoi silmiin ja tervehti. Tätä metodia jatkoin itsekin, sillä nuorille on nykyään niin vähän tilanteita, missä esimerkiksi tervehditään toisia ja katsotaan silmiin.

Luota nuoriin

Kevään koulukiertue on tällä erää onnellisesti takana päin ja pää puhisee jo uusia ideoita syksyn jatkolle. Luottamus nuoriin täytyy rakentaa, niin metsä vastaa, kun sille huutaa.

Miten tuo tilaisuus jatkui, ottivatko nuoret kännykät esille kesken esityksen, syntyikö innostuksen pilke nuoren silmäkulmaan? Lisää kiertuetunnelmia luvassa, mutta nyt aivan ihanaa kesälomaa kaikille!

 

Riikka Lehtinen, TAT

 

 

 

Riikka Lehtinen, asiantuntija, talous- ja työelämätaidot, Taloudellinen tiedotustoimisto TAT

Riikka Lehtinen, Taloudellinen tiedotustoimisto TAT