Olet täällä

Kuluttamisen muuttuvat hyveet – kaikuja kulutusmoraalisen dinosauruksen pöytälaatikosta

Miltä sinusta kuulostavat seuraavat elämänohjeet:

a) Säästä ensin, osta sitten.

b) Osta käytettynä, jos voit.

c) Priorisoi, mieti mitä tarvitset.

d) Jos et voi ostaa heti, odota.

e) Tee töitä rahan eteen.

Lista voisi olla vanhasta ohjekirjasta, jossa vaatimatonta ja hyveellistä perheenpäätä opastetaan elämään maailmassa oikein. Voisi lista olla varmasti myös omaa hiilijalanjälkeä vähentävän elämäntavan oppaasta. Mutta se ei ole kummastakaan. Lista perustuu Anne Harjun väitöstutkimukseen (Barns vardag med knapp ekonomi, Växjön yliopisto), jossa hän tarkastelee aineellisesti niukoissa oloissa elävien lasten maailmaa. Listalla on joitakin selviytymisstrategioita, joilla lapset pärjäävät vertaisryhmien paineessa ja rahan vähyyden kanssa.

Keinot ovat toimivia, koska lapset eivät varmasti käyttäisi sellaisia, jotka eivät toimi. Ikäiselleni kulutusmoraalin dinosaurukselle lista kävisi jotakuinkin elämänohjeista, ehkä pienin muutoksin. Eniten siinä herättää ajatuksia kuitenkin se, että mitä on lasten kohtaama ”normaali” kuluttaminen, jos tämä on jotain marginaalista ja poikkeavaa. Sellaista kirjan kuvaama niukkuus on. Harju käyttää termiä niukkuus tilanteesta, josta Suomessa puhutaan lapsiperheköyhyydestä.

Niin, onko se tavallinen kuluttaminen, jonka suoraan ”born to buy” -maailmaan syntyneet kohtaavat, näiden selviytymiskeinojen vastapuoli? Se tarkoittaisi, että lasten kohtaamassa normaalissa elämänmenossa ostetaan ensin ja maksetaan (ja mietitään) sitten. Siinä ostetaan hilavitkutin ja vilahitkutin, molemmat jos sattuu huvittamaan ja vielä punainen ja keltainen, jos ei osaa päättää. Ja ostaminen tapahtuu impulsiivisesti, silloin kun mieli sattuu tekemään. Suu pannaan fiilistä eikä säkkiä myöten. Kuluttamiseen tarvittava raha saattaa sekin tulla windfall periaatteella ilman kytkentää omiin tekoihin ja tekemättä jättämisiin. Maailma ei ehkä toimi näin, mutta se saattaa näyttää siltä niiden silmissä, joiden on pidättäydyttävä lähes kaikesta.

Jos velkaantumisen vähentäminen ja planeetan tulevaisuus ovat tavoittelemisen arvoisia asioita, nimenomaan niukkuudessa elävien lasten opit ansaitsivat tulla valtavirraksi. Hieman huolestuttaa, jos meikäläisille kulutusmoraalisille dinosauruksille järkevänä näyttäytyvä elämä on lapsille askeettista. Lasten suihkuja kellottavien vanhempien aika on ehkä ohi, samoin kuponginleikkaajien, mutta jotain tuosta ajasta ja asenteesta olisi hyvä säilyttää. Hävikkiä syntyy kaikesta harkitsemattomasta kulutuksesta, ei vain ruuasta. Dinosauruksilla ja niukkuudessa elävillä lapsilla on jotain opetettavaa.

Richplaining – se, että rikkaat jakavat köyhille laadultaan köyhiä vinkkejä taloudenpidosta – on tarpeellinen ilmiö, jonka suuntaa pitäisi kääntää, aluksi vaikka 180 astetta. Sen käännöksen seurauksena olisi vähemmän niukkuutta, enemmän tolkullista ja vähemmän toksista kulutusta, vähemmän ylivelkaantumista ja kotiplaneetallamme parempi elinajanennuste. Kenenkään ei pitäisi olla köyhä voidakseen elää fiksusti.

 

Petri Paju

 

 

Petri Paju, hankepäällikkö, Lastensuojelun Keskusliitto

Petri Paju, Lastensuojelun Keskusliitto