Olet täällä

Kuinka rahat riittää Amerikassa?

Palasin äskettäin reilun viikon mittaiselta lomamatkalta Yhdysvaltojen länsirannikolta. Vaikka periaatteessa yritinkin välttää työasioita lomani aikana, tuli ympäröivää yhteiskuntaa tarkkailtua kuitenkin aina välillä myös ”sillä silmällä”. Mieleeni jäi muutamiakin itseäni ammatillisesti kiinnostavia asioita.

Erilainen jakamistalous näyttäytyy Kalifornian isoimpien kaupunkien katukuvassa todella vahvasti. Tavaroita ja hyödykkeitä ei todellakaan tarvitse enää aina omistaa, vaan niitä voi aivan hyvin jakaa ja lainata, toki korvausta vastaan.

Vaikka USA on perinteisesti ollut todella vahvasti yksityisautoilun luvattu maa, on myös taksiliikenteellä ollut siellä perinteisesti hyvin vahva asema. Nyt rooli on kuitenkin murtumassa. Rinnalle ovat voimallisesti nousseet erilaiset jakamistalouden kuljetusmuodot, kuten Uber ja Lyft. Seurasin tilannetta eräässä San Franciscon keskustan risteyksessä perjantai-iltana vajaan tunnin ajan ja ohitseni ajoi 12 taksia ja arviolta 120 vaaleanpunaisella Lyft-tunnuksella varustettua autoa.

Kun San Franciscon ja Los Angelesin katuja tallailee pitkin ja poikin, ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, miten paljon talojen ovissa ja ikkunoissa on merkintöjä Airbnb-palveluista. Toki hotellit vieläkin hallitsevat palvelukenttää, mutta kummassakin kaupungissa ne on tiukasti koottu omille alueilleen. Jos taas haluaa kokea aitoa Kalifornian arjen tunnelmaa, on Airbnb ehdottomasti parempi valinta. Tarjolla on kaikki vaihtoehdot aina viiden tähden majoitustasosta siihen, jossa voit katsella tähtiä kämpän katossa olevasta reiästä.

Jakamistalouden lisäksi myös finanssiteknologia näyttää etenevän USA:ssa melkoista tahtia. Vaikka Yhdysvaltojen dollari on maailman merkittävin valuutta, myös käteisen muodossa, tarvitsee sitä paikan päällä lopultakin todella harvoin. Ainoat paikat, koko matkani aikana, joissa vain käteinen olisi kelvannut, olivat tavaratalojen WC:t, katukauppa ja kerjäläisten lippaat. Kaikkialla muualla maksukortti oli toivottu ja yhä useammin myös jopa ainoa vaihtoehto. Fintechin voimakas kehittyminen näkyi myös siinä, että toisin kuin Euroopassa, maksupäätteet vaihtelivat todella paljon. Yhtä ja yleistä, tai edes muutamaa, maksupäätemallia ei ollut, vaan vähän joka kaupalla oli omansa. Sirun käyttö oli selvästi magneettijuovaa harvinaisempaa ja suurin osa maksutapahtumista piti kuitata allekirjoituksella, vaikka kuinka olisit ensin näppäillyt PIN-koodisi. Kaikkein erikoisimpia maksupäätteitä olivat ne, joissa iPadin kuulokeliitäntään oli kiinnitetty parin sentin kokoinen magneettijuovan lukulaite ja allekirjoitus kirjoitettiin sormenpäällä tabletin näytölle. Maksettaessa sillä tai myös suurimmalla osalla muitakin maksupäätteitä, kysyttiin yleensä: ”Haluatko kuitin sähköpostiin vai paperille?”

Kaikkein eniten koko matkan aikana minua hämmästytti kuitenkin yksi asia. Tai oikeammin asian puute. Ja senkin huomasin vasta palattuani Suomeen. Seurasin matkani aikana melkoisen aktiivisesti erilaisia tiedotusvälineitä ymmärtääkseni paremmin, millaista tavallinen elämä Kaliforniassa on. Luin hotellin aamiaisella lehtiä, ajoin lomani aikana noin 2000 kilometriä autolla ja kuuntelin lähes koko sen ajan paikallisia radiokanavia, katsoin televisiosta eri mainosrahoitteisia kanavia noin kaksi tuntia päivässä jne. Enkä koko tuona aikana törmännyt yhteenkään pikavippimainokseen. Enkä totta puhuen muuhunkaan luottotuotetta koskevaan mainokseen. En yhteenkään. Luottoja mainostivat ainoastaan kaksi ”payday-lainaa” tarjoavaa panttilainaamoa, joihin törmäsin kävellessäni pitkin San Franciscon katuja. Sen sijaan esimerkiksi televisiossa markkinoitiin erilaisia säästämiskeinoja ja tuotteita, joiden avulla voit ”tavoitesäästää”.

Mutta arvatkaas, mikä osui heti radiosta korviin, kun pääsin taksiin Helsinki-Vantaan lentoasemalla? ”Vippi, vippi, vippi, vippi, vippiii…"

 

Juha Pantzar

 

 

Juha A. Pantzar, toimitusjohtaja, Takuusäätiö

Juha A. Pantzar, Takuusäätiö