Veera Turuselle shoppailu toi lohtua ja turvaa – ”Ajattelin, että tarvitsen nämä vaatteet, tuon laukun ja nuo kengät”
Kun maailma ympärillä romahti, Veera Turunen hoiti ahdistunutta mieltään shoppailemalla. Kaapit olivat täynnä hintalapullisia vaatteita. Lopulta Veera turvautui pikavippeihin. Nyt hän kertoo viisi neuvoa, jotka antaisi entiselle itselleen.– Olen ollut tosi huono rahankäyttäjä. Kaikki mikä on tullut, on myös mennyt, Veera Turunen (26) kertoo.
Veera on aina rakastanut muotia ja shoppailua, jopa niin paljon että 24-vuotiaana hän istui yksin kotona itkemässä maksamattomia laskuja.
Muutamassa vuodessa Veeran ajatukset kuluttamisesta ja rahasta ovat muuttuneet. Nyt hän jakaa viisi neuvoa, jotka antaisi entiselle Veeralle.
1. Älä tee niin kuin minä tein – tuhlaa rahojasi turhiin alerytkyihin
Jo lapsena Veera oli tarkka siitä, minkä merkkisen paidan tai mekon hän pukee päälleen. Palkkapäivänä hän lähti ensimmäiseksi kiertelemään vaatekauppoja.
– Ajattelin, että tarvitsen nämä vaatteet, tuon laukun ja nuo kengät. Nämä ajatukset on ihan pienestä asti pyörinyt päässä, Veera muistelee.
Shoppailu toi lohtua ja turvaa, silloin kun maailma ympärillä romahti. Kun Veeran läheinen menehtyi syöpään, shoppailu piilotti pahan olon alleen. Uusi vaate toi vain hetken helpotuksen. Oli ostettava koko ajan lisää, jotta surun ja ahdistuksen sai turrutettua uudelleen.
Vaatekaappi oli täynnä hintalapullisia vaatteita. Seuraavassa kuussa hän myi niitä puoleen hintaan kirpputorilla, kun rahat eivät enää riittäneet. Lopulta hän alkoi paikata talouttaan pikavipeillä. Vain muutamassa minuutissa pankkitilin saldo oli taas plussalla.
– Jossain vaiheessa huomasin, että hitsi, lainan nostaminen on helppoa. Nostan vain tuolta ja tuolta. Sitten tilillä oli taas rahaa. En koskaan miettinyt, että nämä ei oikeasti ole minun rahojani.
Jälkikäteen Veera on yrittänyt mennä päänsä sisään, ymmärtää, mitä hän on oikein ajatellut.
– Sanon aina kaikille, älä tee niin kuin minä – käytä viimeisiä rahojasi turhiin alerytkyihin ja sen jälkeen nostele turhia rahoja netistä.
2. Sata euroa ei ole sata euroa, kun maksat sen takaisin pikavippifirmalle
Kun Veera nosti ensimmäisen pikavipin, hän ajatteli maksavansa sen seuraavasta palkasta pois. Puolen vuoden päästä hän nosti toisen ja vähän ajan päästä taas toisen. Kun velkaa alkoi kertyä, kynnys nostaa pikavippejä madaltui.
– Se oli sellainen loputon suo. Kun minulla oli jo velkaa, miksi en ottaisi sitä vielä lisää. Kun olen jo suossa, miksi en vain upota itseäni sinne enemmän, Veera muistelee.
Jos Veera nyt pystyisi hyppäämään ajassa taaksepäin, hän maksaisi ensimmäisen pikavipin seuraavasta palkasta pois, eikä enää ikinä nostaisi niitä enempää.
– Sata euroa ei ole sata euroa, kun maksat sen takaisin pikavippifirmalle.
”Velkamatkani on samalla tavalla normaalia elämää kuin, vaikka se että lähden kavereiden kanssa ulos.” 3. Älä ole yksin. Kerro rahahuolista läheisillesi
Veera selviytyi lainojen kuukausieristä siihen asti, kunnes koronavirus lukitsi ihmiset koteihinsa ja sulki liiketilojen ovet. Veera työskenteli vaatekaupassa, joka lomautti henkilökuntansa. Rahat eivät enää riittäneet laskujen maksamiseen.
Monta viikkoa Veera itki yksin kotona. Hän ei ollut kertonut veloista edes miehelleen. Eniten hän pelkäsi menettävänsä perheensä.
– Olin pari vuotta pitänyt kaiken sisälläni. Tuli olo, että nyt kannattaisi kertoa jollekin, kun en enää pärjää yksin. Kun kerroin tilanteesta miehelleni ja vanhemmilleni, kaikki halusivatkin vain auttaa.
Veeran tärkein neuvo entiselle itselleen, ja myös muille rahahuolien kanssa painiville, on kertoa huolista jollekin – ihan sama kenelle.
– Älä ole yksin. Kerro rahahuolista kaverille, mummille tai kummille. Aina kun saat kerrottua huolista, se helpottaa oloa joka kerta enemmän.
4. Velkamatka on osa normaalia elämää
Kun Veera oli kertonut veloista vanhemmilleen, hänellä ei ollut enää mitään salattavaa. Isänsä kannustamana hän avasi Instagram-tilin ja alkoi kertoa omilla kasvoillaan velkatarinaansa.
– Halusin olla kaikille rehellinen, kuka minä olen ja miksi teen tätä. Halusin pamauttaa suoraan, että minulla on velkaa. Tutut ja ystävätkin valaistui siinä samalla.
Veera alkoi heti saada positiivista palautetta rohkeudestaan. Joku oli uskaltanut Veeran innoittamana kertoa omille vanhemmilleen veloista, toinen miehelleen.
Veera halusi kuitenkin puhua tilillään muustakin kuin rahasta. Silloin yksityisviestien sävy muuttui. Miten Veera voi velkaantuneena ostaa uusia vaatteita? Miten hän voi käydä festareilla ja juhlia? Millaisen kuvan hän oikein antaa seuraajilleen?
– Voin itse sanoa, etten ole tuhlaillut, mutta jollekin toiselle se voi näyttää muulta. En missään vaiheessa ole kertonut, paljonko käytän rahaa. Ehkä niitä menoja pitäisi avata, Veera pohtii.
Toisaalta, jos Veeralla ei olisi velkaa, kysyisikö kukaan, miten hän on vapaa-aikansa rahoittanut. Pitääkö velkaantuneen ihmisen tilittää jokainen käyttämänsä euro muille? Veera nyökyttelee ajatukselle.
– Yleensä ajatellaan, että velkaantuneet ovat luusereita. Heille ei kuuluisi antaa mitään. Haluan näyttää, että on mahdollista elää niin sanotusti normaalia elämää.
”Olen hurahtanut somen tekemiseen. Se on ollut minulle sivutulo, harrastus. Ehkä jonain päivänä se voisi olla ihan oikea työ.”5. Mieti kaksi kertaa ennen kuin ostat ja jätä pankkikortti kotiin
– Olen oppinut miettimään asioita kaksi kertaa. Tarvitsenko tämän siksi, koska haluan tämän vai onko tälle oikeasti käyttöä? Veera kertoo.
Hän on vähentänyt nettishoppailua ja ostaa vaatteita tarvittaessa mieluiten suoraan kivijalkaliikkeistä. Enää hän ei osta laskulle, vaan maksaa kaiken saman tien.
Veera budjetoi asioita mielessään. Hän päättää etukäteen, paljonko voi käyttää juhlissa tai festareilla rahaa. Usein pankkikortti jää kotiin ja lompakossa on vain tietty summa käteistä.
Joskus vanhat rahankäyttötavat nousevat pintaan. Kun Veeran synttärit lähestyivät, hän tilasi totutusti uuden mekon synttäreitään varten.
– Luojan kiitos se mekko oli liian pieni! Palautin sen. Siinäkin tuli lopulta huojennus. Onneksi tämä mekko ei ole sopiva. Nyt minun ei tarvitse ostaa sitä, Veera nauraa.
Suurin muutos Veeran rahankäytössä on tapahtunut hänen arvomaailmassaan. Nykyään hän ajattelee, etteivät raha ja vaatteet itsessään tee häntä onnelliseksi.
– Parasta on, kun saan mennä sohvalle, laittaa hyvän sarjan pyörimään ja syödä vähän jäätelöä. Olen tosi onnellinen, kun saan olla vain mieheni ja kissojemme kesken kotona.
Teksti ja kuvat: Sini Rantanen, Takuusäätiö