Olet täällä

Hyväksyin lainan ehdot, mutta ymmärsinkö mihin sitouduin?

Tosi kiva maksaa tellit, lellit, sähkö, puhelin, puurot, vellit, vuokra, mätkyt, netti, velat, verot, korot, korkojen korot

Näin lauleskelee Antti Tuisku.

Antti Tuiskun riimiin voisi todeta, että laskujen maksaminen on tuskin kenenkään mielestä erityisen kivaa. Vielä tylsempää on, jos arjen perusmenojen maksamiseen on otettu lainarahaa ja maksettavana on myös ne korkojen korot. Kun kuukausittaiset tulot eivät syystä tai toisesta riitä peruselämisen kuluihin ja avuksi otetaan laina, on vaarana ylivelkaantuminen.

Työskentelen Takuusäätiössä talousasiantuntijana pienlainatoiminnassa. Viime kuukausina olen kiinnittänyt erityisesti huomioita 1990 luvulla syntyneisiin nuoriin. Vuoden 2018 alusta Takuusäätiön pienlainahakijoista heitä on kolmasosa. Päällimmäisinä kysymyksinä heillä on, miten saada arjen perusmenot maksettua ja miten selviytyä ottamistaan lainoista?

Eräs nuori kuvaili tilannettaan näin:

Olen nostanut lainan viime keväänä ”lisätuloksi”, koska olin kesän aikana työttömänä, eivätkä tuloni silloin riittäneet. Kuitenkin tämä oli huono päätös, sillä todellisuudessa vuosikorko olikin yli 100 % vuodessa. Olen lyhentänyt ajallaan lainaa, joka kuukausi 150-300€, mutta se ei lyhene vuosikoron vuoksi. Tämän vuoksi tarvitsen lainan poismaksuun pienikorkoisen lainan, että saan sen hoidettua pois, eikä tarvitse maksaa turhaan. Minun arkeani ja elämääni helpottaisi, jos en joutuisi stressaamaan velasta, joka ei lyhene kuukausittain.”

Tämän luettuani jäin miettimään, miten ihmeessä opintoetuuksien varassa oleva opiskelija on onnistunut saamaan itselleen lainan tai useita lainoja, kun hänen tulonsa eivät riitä edes arjen perusmenoihin?

Lainoja saa liiankin helposti ja nopeasti ilman jonotuksia ja suurempia selityksiä ja selvityksiä, kunhan ei ole maksuhäiriömerkintää. Kun hätä on suuri, on vaikea pysähtyä ja etsiä muita vaihtoehtoja. Kaikki lainanhakijat eivät osaa hahmottaa omaa maksukykyään ja vertailla esimerkiksi lainojen todellisia korkoja ja kuluja. Vai ovatko nämä tiedot liian vaikeasti luettavissa tai löydettävissä, eikä luotonottaja huomaa, mihin sitoutuu lainaa nostaessaan?

Kulutusluottojen ottamisessa ei ole mitään pahaa, jos luottoja ei ole liikaa suhteessa omaan kykyyn maksaa luottoja takaisin. Ydinkysymys onkin maksukyky ja sen määrittäminen.

Luottokelpoisuuteen ja maksukykyyn vaikuttavat tekijät riippuvat luotonantajasta, mutta yleisesti kelpoisuuteen vaikuttavat ainakin tulot, varallisuus ja työsuhde sekä olemassa olevat velat. Tärkeäähän on, että luotonantaja saa lainaamansa rahat takaisin ja luoton ottaja pystyy maksamaan lainansa takaisin. Helppo yhtälö, vai onko?

Ei, sillä lainaa ja pienituloisuutta ei ole aina helppo sovittaa samaan yhtälöön. Pienituloiselle pienikin laina voi aiheuttaa isoja vaikeuksia. Toisaalta taas pienituloinen voi selviytyä lainan maksusta jopa paremmin kuin hyvätuloisempi. Olennaista on, miten talouden menot on suhteutettu tuloihin.

Arvioin asiakkaitteni luottokelpoisuutta päivittäin. Olen huomannut, että pelkät laskemat ja lomakkeet kertovat asiakkaan tilanteesta vain murto-osan. Tärkeää on maksukyvyn arvioiminen yhdessä asiakkaan kanssa, jotta hän ymmärtää, mitä lainan takaisinmaksu merkitsee arjessa. Huomioon on otettava puolison ja koko perheen tilanne. Perheessä pitäisi pystyä puhumaan raha-asioista ja nähdä tilanne kokonaisuutena.

On tärkeää huomata, milloin laina ei ole oikea ratkaisu. Siinä ammattilaiset voivat auttaa oivaltamaan, mitä muita keinoja on selviytyä tilanteesta sekä tarjota tukea taloudenhallintaan.

 

talousasiantuntija Virpi Muilu

 

 

Virpi Muilu, talousasiantuntija, Takuusäätiö

 

 

 

 

 

Takuusäätiö tarjoaa kohtuuehtoisia pienlainoja, jotka tukevat pienituloisten itsenäistä selviytymistä ja auttavat elämässä eteenpäin. Lainalla voi hoitaa esimerkiksi muuton tai ostaa auton. Pienituloisia on Suomessa yli 600 000. Vain harvalla on mahdollisuus varautua etukäteen isompiin menoihin. Takuusäätiön pienlaina tuo joustoa näihin tilanteisiin.

 

Blogi: Hyväksyin lainan ehdot, mutta ymmärsinkö mihin sitouduin?

Virpi Muilu, Takuusäätiö