Olet täällä

Halvat huvit ovat niin 90-lukua

Kari Puronahon selvitys lasten ja nuorten liikuntaharrastusten hinnoista on mielenkiintoista luettavaa. Hinnat nousivat tarkasteltavalla jaksolla (2001-2012) noin kymmenessä vuodessa jotakuinkin kaksinkertaiseksi. Poikkeuksia on suuntaan ja toiseen, mutta yleinen kehitys jätti telineisiin kaikki mahdolliset hintaindeksit. Hintojen nousulle on olemassa myös selvät ja hyvät syyt, mutta nousuprosentteja se ei muuta miksikään. Siitä se ajatus sitten lähti.

Lastensuojelun Keskusliiton tutkiva ryhmä käytti pari tuntia aikaa selvittääkseen, miten lasten ja nuorten vapaa-aikaan liittyvien huvitusten hinta on kehittynyt. Tämä pienimuotoinen selvittely tehtiin Wayback machine nimistä palvelua käyttäen. Tässä kerrotut tulokset ovat omalla tavallaan satunnaisotos. Näistä asioista tieto sattui löytymään.

Seuraavat tiedot perustuvat yhdeksään hintavertailuun, joissa vanhempi hinta on vuosilta 2000-2006. Uudempi hinta on kuluvalta tai edelliseltä vuodelta. Vanha hinta on muutettu Tilastokeskuksen tarjoamalla rahanarvokertoimella vastaamaan nykyhintoja (2018). Mukana on yhdeksän perheiden suosimaa vapaa-ajan matkailupalvelutuotetta: kylpylää, huvipuistoa ja muita vastaavia. Vertailu tehtiin etsimällä ensisijaisesti perheisiin liittyviä vertailukelpoisia tuotteita. Tarkastellut paikat ovat olleet myös suosittuja luokkaretkikohteita.

Yleisenä havaintona voi sanoa, että hintojen kehitys on samanlaista kuin harrastuksissa. Ilmiö koskenee vapaa-aikaa laajemmin. Hinnat ovat nousseet reaalisesti noin 50 %, kun tarkastelemme tätä yhdeksän huvituksen kokonaisuutta yhtenä tuotteena. Korkein nousuprosentti oli yli sadan, mutta tuote on euroissa mitattuna edullinen. Esimerkiksi, kun huvitus maksoi 150 mk vuona 2001, rahanarvonmuutos huomioiden hinta on nykyrahassa vajaat 32 €. Vastaavan tuotteen hinta on nyt 43 €, nousua 35 %. Tämä on hyvin tyypillinen kehityskulku, joskin nousuprosentti on hieman alakanttiin. Yksityiskohtana ja nimeten voidaan vielä todeta, että Suomi-Liechtenstein ottelun kallein lippu 15.11.2019 oli lähes kaksi kertaa niin hintava kuin erään kuuluisan Unkari-ottelun lippu 1997. Sen kanssa voi kuitenkin elää.

Hintatarkastelu ei ota huomioon niitä muutoksia, joita tuotteessa on tällä välillä tapahtunut. Sellaisia voivat olla uudet laitteet huvipuistossa, uudet 3D-tekniikat tai altaat/liukumäet kylpylässä – tai parempi tulos maaottelussa. Mikään karvalakkimalli ei jää toisaalta valittavaksi (yleensä), kun paikkoja kehitetään.

Jos sinusta tuntuu, että tämänkaltaisen huvitusten hinnat ovat kohonneet, sille on hyvä syy: ne ovat kohonneet. Hintojen nousulle on hyvät syyt, kuten harrastustenkin hintojen nousulle: laatu, elämyksellisyys ja turvallisuus ovat parantuneet. Tämän jälkeen ei olekaan sitten yllättävää, että kyselymme perusteella neljäsosalla perheistä ei ole varaa käydä huvipuistoissa ja kylpylöissä. Osuus on kaksinkertainen yleisimmin käytettyyn köyhyysasteeseen verrattuna.

Saimme haaviin muutamia hintoja huvituskorin lisäksi. Niistä paljastuu, että kaikki ei ole kallistunut. Esimerkiksi joukkoliikenteen liput ovat suhteellisen samoissa hinnoissa kuin 20 vuotta sitten. Samaa voi sanoa klassikkoateriasta pikaruokaketjussa. Nämä ovat kuitenkin poikkeuksia säännöstä. Tavalliselta tuntuvien kotimaisten huvitusten hinta on noussut merkittävästi, myös rahanarvonmuutokset huomioiden.

Harrastamisen hinnannousu ei ole siis yksittäinen ilmiö, sama koskee vapaa-aikaan liittyvää kuluttamista laajemminkin. Puronaho puhuu throw out -ilmiöstä, nuorten harrastukset eivät pääty vain motivaation puutteeseen (drop out), vaan myös taloudellisten syiden takia. Samaan aikaan normaalina pidettyyn vapaa-ajan viettoon liittyvä hintataso karkaa yhä useamman perheen ulottumattomiin.

 

Petri Paju

 

 

Petri Paju, hankepäällikkö, Lastensuojelun Keskusliitto

Petri Paju, Lastensuojelun Keskusliitto