Olet täällä

Blogi

Käväisin äskettäin ostoksilla Vantaalla norjalaislähtöisessä kodinkoneliikkeessä. Edelläni kassajonossa seisoi nuori nainen, jonka kädessä oli uusi puhelin ja nippu kaavakkeita. Nainen vilkuili kaavakkeita sivusilmällä ikään kuin olisi yrittänyt vaivihkaa saada pikaisesti selvää, mitä kaikki ne pienet tekstit oikein pitivät sisällään.

Kun naisen kassavuoro tuli, otti kassa häneltä allekirjoituksen useampaankin paperiin. Lopulta kassa luovutti hänelle laatikon, joka sisälsi uuden puhelimen ja puolet paperinipusta.

Ihmiset pyrkivät pärjäämään omillaan, eikä raha-asioista tai velkaongelmista mielellään puhuta edes läheisten kanssa. Käytännössä tämä näyttäytyy velkakierteenä eli kun velkoja on kertynyt maksettavaksi liikaa, niiden maksamiseen otetaan uutta velkaa. Kun velkaa kertyy lisää, maksuvaikeudet kasvavat. Kun ongelmista ei puhuta tai niihin ei haeta apua, ne paisuvat.

Tunnustan. Pidän kovasti Ultra Brasta. Olen nähnyt heidät keikalla kolmattakymmenettä kertaa ja omistan kaikki heidän levynsä, myös ne harvinaisemmat singlet. Kiljuin riemusta, kun kuulin heidän comeback-keikoistaan kesällä 2017. Ja yhtä lailla pompin ilosta, kun minulle selvisi, että he tekevät vielä yhden keikan Helsingissä joulukuussa 2017.