Olet täällä

Blogi

”Olisi helpompaa puhua rahasta, jos tietäisin, mitä vastata vaikeisiin kysymyksiin”, kuuluu monien ammattilaisten huokaus. Kun asiakkaasta näkee, ettei raha riitä elämän vaatimuksiin, jäävät kokeneetkin ammattilaiset välillä sanattomiksi. 

Tärkeintä on kysyä oikeita kysymyksiä

Talousasiat tulevat esiin sielläkin, missä ne eivät ole ensisijaisena käsittelyn kohteena. Nämä kohtaamisen paikat tarjoavat mahdollisuuden tunnistaa tilanne ja ottaa se puheeksi. Mitä aiemmin tilanteeseen tartutaan, sitä enemmän ratkaisuja ja vaihtoehtoja on tarjolla.

Usein kuulee lausahduksen ”Jonnekin ne rahat aina katoavat, mutta en kyllä yhtään tiedä minne”. Tästä huolimatta moni tietää, että omia raha-asioita kannattaa seurata tavalla tai toisella. Mutta mistä voisi aloittaa? Ja mitä hyötyä rahankäytön seuraamisesta on?

Takuusäätiön pienlaina on vakiintunut säätiön pysyväksi palveluksi. Vuodesta 2014 pienlainoja on myönnetty kaikkiaan runsaat 300 kappaletta yli 400 000 euron edestä. Viime vuonna Takuusäätiön pienlainan sai 90 asiakasta.

Näillä lainoilla asiakkaamme ovat rahoittaneet arjen hankintoja tai menoja, kuten muuttokuluja, kodinkoneita, huonekaluja ja tietokoneita sekä auton korjauskuluja tai ostaneet auton.

Vuodenvaihteessa seurasin Twitterissä vilkasta keskustelua, joka virisi Veikkauksen liikevaihtoa koskevasta kommentista. Lukuisissa puheenvuoroissa asetettiin vastakkain yhtäältä suomalaisten suuri innostus rahapelaamiseen (yli kolme miljardia vuodessa) ja toisaalta alhainen kiinnostus sijoittamiseen osakkeisiin tai rahastoihin (alle kaksi miljardia vuodessa).

Säästäminen on vaikeaa. Säästäminen on tylsää. En minä osaa säästää. Kaikki rahat vaan menee johonkin. Joka paikka on niin täynnä hyviä alennuksia ja houkutuksia.

Kuulostaako tutulta?

Pikaluottojen harhaanjohtavaa mielikuvamarkkinointia kritisoiva Sikavippi-kampanjamme alkoi viime viikolla. Kampanja on käynnistynyt vauhdikkaasti sosiaalisessa mediassa ja ylittipä se uutiskynnyksen myös perinteisemmässäkin mediassa. Iskimme sikavipillämme selvästi yhteen luottoyhteiskuntamme kipupisteeseen.

Sanotaan se nyt heti tähän alkuun: Sinua kusetetaan. Se kusetus saatetaan verhota joulupaperiin ja kulkusten kilinään tai sen saattaa toimittaa punanuttuinen ja pallomahainen pukki, mutta sen todellinen luonne pysyy samana. Seuraavassa annan sinulle joululahjaksi muutaman ajatuksen, joiden avulla glögin riittävyys tulee olemaan ainoa vuodenvaihteen murhe elämässäsi.

Otetaan alkuun kaksiosainen ajatusleikki. Ensin, sulje silmäsi ja kuvittele itsesi nuorena. Siirry henkisesti siihen aikaan, jolloin kaikki maailman mahdollisuudet olivat sinulle avoinna. Muistele sitä nuoruuden innon, hyrräävien hormonien ja vanhempien vaatimuksien ristiaallokkoa, jossa me sukupolvesta toiseen tuon tietyn ajanjakson elämästämme kellumme. Sitten siirrymme ajatusleikkimme toiseen osaan: kuvittele, että tuolle elämää täynnä olevalle isänmaan toivolle aletaan puhumaan raha-asioista saarnaavaan, kaikkitietävään ja nuoria vähättelevään äänensävyyn.

Voiko ulkopuolinen määritellä, mitä eläminen saisi maksaa minun taloudessani? Onko sellainen määrittely edes tarpeellista? Moni vastannee napakasti: ”Ei kukaan, eikä se ole tarpeellista!” On toki selvää, ettei täysin ulkopuolinen tunne yksittäisen kotitalouden tilanteita, toimintatapoja ja voimavaroja niin hyvin kuin se itse. Siitä huolimatta elämisen kustannuksia on laskettu Suomen lisäksi monessa maassa varsinkin 2000-luvulla. Laskelmia tekivät aluksi vain tutkijat ja asiantuntijat. Nyttemmin edellä mainittujen lisäksi kuluttajat ovat olleet mukana työstämässä laskelmia.

”Pelko on kaikille ihmisille ja muille eläimille yhteinen tunne, joka liittyy tavallisesti todellisen ulkoisen vaaran havaitsemiseen, ja jonka oireet ovat sisäinen jännitys, levottomuus, kauhun tai paniikin tunne.” (Wikipedia)

Vastuullisesta luotottamisesta käydään paljon keskustelua suomalaisten velkaantuessa yhä enemmän ja maksuhäiriömerkintöjen määrän kasvaessa vuosi vuodelta. Luotonantajan vastuu on lain mukaan korostettu. Sen perusteella luotonantajan on toimittava vastuullisesti, avoimesti ja kuluttajan etu huomioiden koko luottoprosessin ajan. (KSL 7:13.1) Kun yhä useampi luotto jää maksamatta, tulisiko myös vastuullisesta perinnästä puhua enemmän ja siitä, mitä se voisi tarkoittaa?

Yli 70-vuotiaan äidin aikuinen tytär erosi miehestään ja pyysi aluksi rahaa äidiltään muun muassa asunnon vuokravakuuteen ja huonekaluihin. Rahan pyytäminen muuttui pikkuhiljaa jatkuvaksi. Eläkkeellä oleva äiti ei hennonut kieltäytyä, koska osa rahasta meni hänen lastenlastensa harrastusmaksuihin. Koska eläke oli pieni, maksoi äiti osan menoista luottokorteilla ja kulutusluotoilla. Tytär lupasi jatkuvasti maksaa lainoja takaisin.

Sänkyni vieressä on kelloradio, jossa Radio Suomi menee aina arkiaamuisin päälle kello 6.01. Herään siis käytännössä tuoreisiin uutisiin. Erityisen kivaa on herätä hyviin uutisiin.

Tiistaiaamuna 23.10. korviini kaikuivat ensimmäisenä Danske Bankin johtavan asiantuntijan Lauri Uotilan sanat: ”Huoli pois, suomalaiset: Velkaa on meillä paljon, mutta sen kanssa pärjätään vielä mainiosti.”

Yhtenä Rahat riittää! -hankkeen lähtökohtana on ollut uusien ja erilaisten toimintatapojen ja menetelmien tuominen suomalaisten talousosaamisen edistämisen hyödyksi. Hankkeessa kehitetään paitsi erilaisia taloustaitoja kartuttavia itseapuvälineitä niin myös uusia innovaatioita ja toimintatapoja ryhmämuotoisen talousneuvonnan tueksi. Eräs näistä uusista toimintatavoista on talousneuvonnasta hankitun osaamisen tunnistaminen.

Tuntuu, että aina kun kirjoitetaan ylivelkaantumisesta, on tärkeää alleviivata ja painottaa, että tilanne on velallisen oma syy. ”Ikävää, mutta itsepähän…” Koska tämä seikka on niin tärkeä, niin käsitellään se heti tässä alussa, jotta päästään pohtimaan oikeita asioita. Velkaantuminen on velallisen oma syy. Voidaan vaikka viedä ajatus niinkin pitkälle, että velkaantuminen johtuu aina vain ja ainoastaan velallisen täysin holtittomasta elämäntyylistä ja välinpitämättömyydestä ja luotot on poikkeuksetta käytetty makeaan elämään ja nyt on tullut takaisinmaksun aika.

Maksuhäiriömerkintöjen kasvu on ollut kestopuheenaihe ja trendi jo useamman vuoden ajan. Suomen Asiakastiedon mukaan maksuhäiriömerkinnän saaneilla on keskimäärin 15 merkintää. Eli laskuja ja velkoja on jäänyt maksamatta todella monia. Velkaongelmia on voinut olla jo vuosia ennen ensimmäistä merkintää. Ensimmäisen merkinnän jälkeen seuraa kuitenkin nopeasti liuta uusia merkintöjä, kun velkaa ei enää saakaan aiempien velkojen maksuun ja totuus omasta maksukyvystä realisoituu.

Vuokravakuus, pesukone, mikroaaltouuni, kahvinkeitin, imuri, muuttoauton vuokra ja niin edelleen. Monenlaista pientä ja isoa hankintaa ja tarvetta on edessä, kun nuori muuttaa omaan asuntoon. Hankintojen lisäksi on myös paljon käytännön asioita, joita on osattava ja muistettava hoitaa. Esimerkiksi sähkösopimus, vuokrasopimus, kotivakuutus, muuttoilmoitus sekä mahdollisten etuuksien hakeminen. 

Jag jobbade på Garantistiftelsen i somras, vilket verkligen öppnade mina ögon om hur viktigt det är att sköta om sin ekonomi.

Jag själv, mina vänner och jämnåriga använder sina pengar utan något desto större tänkande. Man äter ofta på restorang, festar och shoppar och utan att märka har man igen gått över sin budget. Från egen erfarenhet tror jag att dagens ungdomar spenderar mest pengar på mat, kläder, alkohol, samt andra rusmedel. Man köper alltså massor med små inköp, istället för att att spara ihop för något dyrare.

Epätietoisuus siitä, paljonko rahaa oli ja mihin sitä meni. Siitä lähti kiinnostukseni oman rahankäytön seuraamiseen. Ensin se tapahtui perinteisesti kynän sekä ruutupaperin kanssa, lukiossa siirryin Exceliin ja vuonna 2016 löysin Pennon, joka on yhä viikoittaisessa käytössä. Verrattuna lähtötilanteeseen Penno helpotti ja nopeutti sunnuntai-iltoja, jolloin käyn viikon menot läpi, tarkistan kuukausibudjetissa pysymisen ja hahmottelen seuraavan viikon menoja. Aikaa vievää puuhaa tämä ei siis ole.

Opiskeluaikaan on aina yhdistynyt pienituloisuus ja pennin loputon venytys. Tämä on myös mielleyhtymä, joka useimmilla herännee sanoista opiskelija ja raha. Kyse ei kuitenkaan ole vain mielikuvasta: opiskelijoiden keskimääräinen kuukausitulo Suomessa alittaa EU:n virallisen köyhyysrajan, sillä asumiskulujen jälkeen käyttörahaa jää keskimäärin 15 euroa päivässä.

”Tiukan budjetin mukaan piti elää, ja vaikka yhtä aikaa olin muuttanut isoon kaupunkiin houkutusten äärelle, niin olinkin lopulta suurimman osan ajasta kotona, koska ei ollut varaa mihinkään.”

Sivut