Olet täällä

Aina voi tehdä jotain!

”Asiakkaalla ollut vaikeuksia sosiaalitoimen kanssa yrittäessään hakea toimeentulotukea. Kokee saaneensa ristiriitaista tietoa sekä huonoa palvelua, ja suhtautuu sosiaalityöntekijöihin epäillen.” Lainaus on laatimani asiakastyön päiväkirjamerkintä vuodelta 2015 ja lainauksen kohde, 21-vuotias nuori, ensimmäisiä hankkeemme aikana tapaamiani asiakkaita. Tuolloin pohdin, mitä havaintoja on tarkoituksenmukaista kirjata, samalla kun haimme kollegani kanssa yhtenäisiä kirjauskäytäntöjä.

Nyt, lähes kolme vuotta myöhemmin uskon, että lainaus kertoo jotain olennaista työmme ytimestä. Kun tarjoamme espoolaisille matalan kynnyksen ohjausta talouteen ja velkoihin liittyvissä kysymyksissä, aivan keskeinen edellytys työmme tavoitteiden toteutumiselle on asiakkaan odotuksiin vastaamisessa ja luottamuksellisen asiakassuhteen luomisessa onnistuminen. Erityisen haasteellista tämä on niissä tilanteissa, kun asiakkaalla on taustallaan mainitun kaltainen huono kokemus. Puhuimmepa sitten annetusta luottamuksesta tai ansaitusta luottamuksesta, ihmisiin kohdistuvasta luottamuksesta tai instituutioihin kohdistuvasta luottavaisuudesta, viittaavat nämä kuitenkin samaan asiaan, tulevaisuuteen ja sen ennustettavuuteen.

Työssämme kohtaamamme nuoret aikuiset ovat usein eräänlaisessa välitilassa. Nuoria yhdistää käytännössä se, että he ovat tavalla tai toisella työn ja koulutuksen ulkopuolella: työttöminä, sairauslomalla, kuntoutumassa tai vasta hakeutumassa koulutukseen tai työelämään. Nuorten elämänkulut ovat ennustamattomia ja heterogeenisiä, eivätkä siirtymät elämäntilanteiden välillä tapahdu sujuvasti. Arjessamme näkyvätkin neuvontatyötä tekeville tutut haasteet: tulojen vaihtelun aiheuttamat katkokset, vaikeudet etuusviidakossa luovimisessa ja erityisesti sähköisessä asioinnissa, ulosmittauksesta aiheutuvat kannustinloukut sekä heikko tulevaisuutta kohtaan koettu luottavaisuus.

Kuinka kukaan voisi tehdä elämänpolitiikkaa, kun kaikki on sietämättömän epävarmaa eikä ennustettavuudesta ole tietoakaan?

Nuoret ovat tekemisissä useiden eri palvelujen edustajien kanssa, mutta usein nämä näyttäytyvät portinvartijoina, jotka määrittävät, mitä asioita käsitellään ja missä järjestyksessä. On vaikea rakentaa luottamusta ja toivoa tulevaisuuteen, kun tuntuu, että omat asiat eivät etene tai saatu tieto koetaan ristiriitaisena. Samanaikaisesti erilaiset tarveharkintaa, omavastuita ja yksilön vastuullisuutta korostavat tukimallit alleviivaavat omillaan pärjäämisen eetosta. Ristiriita on ilmeinen: kuinka kukaan voisi tehdä elämänpolitiikkaa, kun kaikki on sietämättömän epävarmaa eikä ennustettavuudesta ole tietoakaan?

Kohdatuksi ja kuulluksi tuleminen on työmme kivijalka, mutta uskon, että mukaan tarvitaan myös kokemus palveluksesta. Pienikin konkreettinen yhdessä tehty teko (puhelinsoitto, asiakirjojen tilaaminen, maksukieltolaskurin avulla tehty arviolaskelma) riittää monesti ylittämään asiakkaan ennakko-odotukset ja antamaan eräänlaisen takuun siitä, että työntekijä on asiakkaan puolella. Vuosien varrella niin sanotun puskaradion kautta hankkeeseen tulevien asiakkaiden määrä on tasaisesti noussut, minkä uskon osoittavan tässä onnistumista. Yhdessä tekemällä voidaan välttää myös luottamukseen liittyvää riskiä eli vuorovaikutussuhteeseen kuljetettua vallankäyttöä. Informoitujen päätösten tekeminen vaikeutuu, jos arkailee paljastaa asioita, joiden uskoo vaikuttavan viranomaisten harkintaan. Järjestötoimijana koemmekin olevamme tässä etulyöntiasemassa. Tasa-arvoinen suhde muodostaa perustan luottamukselle ja roolimme mahdollistaa rinnalla kulkemisen ja yhteisen asiantuntijuuden rakentamisen ohjauksen aikana.

Yhdessä tekeminen ja kokeminen lisäävät tunnetusti ihmisten luottamusta toisiinsa ja elämään yleensä.

Ennen kaikkea haluamme kannustaa kaikkia nuorten kanssa tekemisissä olevia tahoja tarttumaan asioihin rohkeasti ja tekemään pieniä konkreettisia tekoja yhdessä, vaikka jatkotyöskentely talousasioiden osalta tapahtuisikin muualla. Yhdessä tekeminen ja kokeminen lisäävät tunnetusti ihmisten luottamusta toisiinsa ja elämään yleensä; miksei siis myös omia kykyjä ja neuvontaa tarjoavia palveluja kohtaan?

 

Aura Pylkkänen

 

 

Aura Pylkkänen

Kirjoittaja työskentelee EJY ry:ssä Jalkautuva talousohjaus- hankkeen projektipäällikkönä.

Aura Pylkkänen, Jalkautuva talousohjaus- hanke