Olet täällä

Tuuppaamalla kohti parempia päätöksiä

Ruokakauppaan kiirehtiessäni törmään oveen eteen asetettuun mainostelineeseen. Kauppareittini tukkeena seisoo isokokoinen mainos, joka kehottaa hakemaan lainaa ”arjen menoihin vaikka heti”. Mainoksen strateginen sijainti ruokakaupan ovensuussa korostaa ja alleviivaa mielikuvaa lainasta pikaratkaisuna arjen rahanpuutteeseen. Houkutus tarttua lainatarjoukseen onkin suuri, jos rahapussi ja jääkaappi ammottavat tyhjyyttään. Laina tarjoaa huojentavan ja rationaaliselta tuntuvan ratkaisun ahdistavaan tilanteeseen. Jos arki on jatkuvaa selviytymistaistelua sen kanssa, miten saada rahat riittämään seuraavaan kauppareissuun, tuntuu lainan takaisinmaksu puolestaan kovin kaukaiselta ja toissijaiselta ongelmalta. Tässä piilee selitys siihen, miksi niin moni ajautuu ottamaan kulutusluottoa tilanteessa, jossa sitä ei objektiiviesti arvioiden tulisi ottaa ollenkaan. Lainan tarve (rahan puute) sumentaa realistisen harkinnan omasta takaisinmaksukyvystä.

On helppo sanoa, että kenenkään ei pidä ostaa ruokaa velaksi. Arjen menot on katettava tuloilla, ja lainaa on otettava vain harkitusti isompiin hankintoihin  jos silloinkaan. Arjen todellisuus on kuitenkin monelle täysin toisenlainen. Kysyimme nettisivuillamme ”Jos olet ottanut limiittiluoton*, mihin tarvitsit sitä alun perin?” Saimme yli tuhat vastausta. Vastaajista 34 prosenttia kertoi käyttäneensä luoton velkojen maksuun tai niiden yhdistämiseen. Lähes yhtä moni (31 prosenttia) oli rahoittanut luotolla arjen menoja ja laskuja. Vain 8 prosenttia vastaajista kertoi käyttäneensä luoton tarpeelliseen hankintaan. Vastausten perusteella lainarahalla yritetään usein paikata tiukkaa taloudellista tilannetta ja ratkaista jo olemassa olevia maksuongelmia. Harvoin uusi laina kuitenkaan enää korjaa tilannetta, vaan päinvastoin pahentaa sitä. Seurauksena on syvenevä velkakierre.

Nettikyselyn tulokset ovat samansuuntaisia Pienlaina-projektissa (2013-2017) saatujen kokemusten valossa. Moni pienituloinen lainanhakija on taloudellisesti huono-osainen: tulot eivät riitä edes välttämättömimpiin asumisen ja arjen perusmenoihin. Lisäksi rasitteena ovat jo erääntyneet laskut sekä maksamatta jääneet pikavipit ja korttiluotot. Lainahakemuksista huokuu suuri huoli ja hätä. Uusi laina on se viimeinen oljenkorsi, jolla yritetään ratkaista epätoivoinen tilanne ja selvitä esimerkiksi vuokrarästeistä häädön jo uhatessa. Olen pohtinut paljon sitä, miten oikein auttaa näitä luottomarkkinoiden huono-osaisia. Lainaraha ei ole ratkaisu pienituloisuuteen tai köyhyyteen. Kysymys on päinvastoin siitä, miten estää taloudellisessa ahdingossa kamppailevia ottamasta uutta lainaa. Miten tavoittaa heidät ennen, kun he tarttuvat luottomarkkinoiden tarjoamiin pikaratkaisuihin?

Parhaillaan oikeusministeriössä harkitaan pikaluottosääntelyn tiukentamista. Arviomuistiossa on esitetty muun muassa lakisääteisen korkokaton laajentamisesta koskemaan myös 2000 euron ja sitä suurempia luottoja. Toimenpide-ehdotukset ovat oikeansuuntaisia, mutta riittämättömiä ehkäisemään velkaongelmia. Toivon erityisesti, että luotonmyöntäjän velvollisuutta arvioida lainanhakijan luottokelpoisuus tiukennetaan. Velvoitteen tehostamiseksi tarvitaan myös sanktioita. Vastuuttomasti luottoa myöntäneen on kannettava epäonnistuneesta luottopäätöksestään nykyistä suurempi luottotappioriski.

Normien ja sanktioiden lisäksi on kiinnitettävä huomiota myös velkaongelmien juurisyihin. Luottomarkkinoiden huono-osaisille on tarjottava pikavippimarkkinoita kohtuullisempia vaihtoehtoja ja tuettava heidän kykyään tehdä parempia valintoja arjessa.  Ratkaisuja talous- ja velkaongelmissa olevien auttamiseksi kannattaa etsiä käyttäytymistaloustieteestä. Se tutkii sitä, miten ihmiset tekevät päätöksiä, mitkä asiat vaikuttavat valintoihin ja ennen kaikkea, millaisia virheitä päätöksentekoprosessiin liittyy. Ihminen ei ole rationaalinen homo economicus.

Erityisen mielenkiintoisia ovat ne menettelytavat, joiden avulla voidaan tuupata (nudge) eteenpäin kohti parempia päätöksiä. Kysymys on toisin sanoen siitä, miten helpotetaan rationaalisten päätösten tekemistä ja myös niissä pysymistä. Avainasemassa ovat päätöksenteon helppous, houkuttelevuus ja ajoitus. Niiden ohjaamina teemme arjessamme päätöksiä usein edes tiedostamatta sitä. Tässä piilee luottomarkkinoiden toimintalogiikan ydin. Jos siis mainos ruokakaupan tuulikaapissa tuuppaa hienovaraisesti hakemaan kulutusluottoa, on löydettävä vielä houkuttelevampi keino, jolla henkilö tuupataan pois mainoksen vaikutuspiiristä. Luottomarkkinoiden innovaatioiden vastapainoksi tarvitaan sosiaalisempia innovaatioita.

 

Minna Markkanen

 

Minna Markkanen
kehittämispäällikkö
Takuusäätiö
Twitter: @MinnaMarkkanen

 

 

 

Jos olet ottanut limiittiluoton, mihin tarvitsit sitä alun perin?

*) Limiittiluotto on tyypillisesti 2000 euron tai sitä suurempi korkeakorkoinen pikaluotto. Limiittiluotot tulivat markkinoille vuonna 2013, kun kuluttajansuojalakiin lisättiin korkokatto alle 2000 euron luotoille.

Minna Markkanen, Takuusäätiö