Olet täällä

Säästöloukusta säästötalkoisiin

Säästäminen on se perusoppi, joka mainitaan jokaisessa taloudenhallinnan oppaassa ja talousviisaan puheenvuorossa. Varautuminen pahan päivän varalle luo turvaa, kun elämä yllättää. Rikki mennyt kodinkone tai tienposkeen hyytynyt auto ei ole taloudellinen katastrofi, jos pankkitilillä on jemmarahaa. Kädestä suuhun eläminen ja vararahaston puute johtavat sen sijaan helposti velkakierteeseen etenkin pienituloisissa kotitalouksissa. Pienituloisuus haastaa oman talouden hallinnan. Kun rahat ovat vähissä, koetaan säästäminen usein mahdottomaksi. Pienikin budjetti sisältää kuitenkin aina valintoja, jotka usein ovat tiedostamattomia. Jos säästäminen tuntuu mahdottomalta, on syytä tarkastella kriittisesti omaa kulutuskäyttäytymistään. ”Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot ” ja ”pienistä puroista kasvaa iso virta” ovat kuluneita fraaseja. Niissä kuitenkin tiivistyy olennainen järkevästä taloudenpidosta: arjen pienet valinnat ratkaisevat.

Aina kaikki ei kuitenkaan ole itsestä kiinni, vaan järjestelmät sisältävät monia säästöloukkuja. Nämä loukut kohdentuvat erityisesti niihin, jotka ovat jo pitkään olleet taloudellisissa ongelmissa. Esimerkiksi ulosotossa olevalle velalliselle säästäminen on käytännössä mahdoton ajatus. Jos lakimääräisestä tulon ulosmittauksesta huolimatta onnistuu saamaan jotain vielä säästöönkin, voi ulosottomies yllättäen vierailla pankkitilillä ja ulosmitata sinne kertyneet säästöt. Yleisen maksumoraalin ylläpitäminen edellyttää, että velkojalla on vahva oikeus saada erääntyneelle saatavalleen suoritus. Toisaalta asiaa voisi katsoa myös velallisen suojan näkökulmasta. Miksi ulosottovelallisella ei olisi oikeutta säästää niistä tuloistaan, jotka hänelle jää käyttöön ulosmittauksen jälkeen? Onko ulosottovelallisen ainoa mahdollisuus tyhjentää pankkitilinsä säännöllisesti ja säilyttää rahat kirjaimellisesti sukan varressa?

Viime vuoden lopulla seurasin mielenkiintointoista keskustelua otsikolla ”Toimeentulosta säästäjä voi syyllistyä rikokseen”.  Kyseessä oli sosiaalialan asiantuntijan vastaus talousasiantuntijalle, joka oli aiemmin kehottanut työttömiä säästämään. Jutussa varoitettiin, ettei ”kikkailu kannata”, vaan säästäminen voi täyttää jopa petoksen tunnusmerkistön. Tämä on toki ymmärrettävää toimeentulotuen ollessa viimesijainen tukimuoto, mutta samalla se vaikeuttaa huomattavasti toimeentulotukiasiakkaan mahdollisuuksia suunnitelmalliseen taloudenpitoon. Miksei toimeentulotuessa voitaisi jättää nykyistä enemmän harkintavaltaa sen suhteen, ettei tilillä olevia säästöjä otettaisi huomioon? Näin voitaisiin kannustaa pitkäaikaisesti toimeentulotuen varassa elävää varautumaan etukäteen yllättäviin menoihin ja jopa tukea hänen tavoitteellista säästämistään.

Yllä olevat esimerkit toimeentulotuki- ja ulosottojärjestelmän säästöloukuista ovat kärjistettyjä. Ne paljastavat kuitenkin hyvin sen, miten vaikeaa talous- ja velkaongelmissa olevien on suunnitella talouttaan pitkäjänteistesti ja yrittää varautua tulevaan. Järjestelmä pakottaa elämään kädestä suuhun. Tilannetta kärjistää se, että usein kyse ei ole vain nopeasti ohi menevästä elämänvaiheesta, vaan toimeentulotuen tai ulosoton asiakkuus voi kestää vuosia. Olennainen kysymys onkin se, miten tuetaan nykyistä paremmin talous- ja velkaongelmissa olevien kotitalouksien mahdollisuuksia kestävään taloudenhallintaan. Kyse on lopulta ihmiskuvasta ja luottamuksesta: luotetaanko siihen, että ihmiset käyttäytyvät rehellisesti, vaikka järjestelmät jättäisivät enemmän taloudellista pelivaraa?  Miten pitkälle velkojan oikeutta on puolustettava epärehellistä ja maksuhalutonta velallista vastaan? Johtaako väljempi toimeentulotukikäytäntö laajamittaiseen toimeentulotuen väärinkäyttöön? Ja ennen kaikkea: luotetaanko henkilön kykyyn tehdä taloudellisesti rationaalisia valintoja?

Suomessa käydään paljon julkista keskustelua työllistymisen kannustimista ja kannustinloukuista. Esimerkiksi kokeilussa olevaa perustuloa perustellaan yksinomaan tästä näkökulmasta. Työllistymisen tukeminen on toki tärkeää, mutta keskustelua voisi laajentaa myös kotitalouden taloudenhallinnan näkökulmalla. Miten luodaan positiivisia kannustimia, jotka ohjaavat pienituloisia oman talouden kannalta järkevään käyttäytymiseen?  Mallia voi hakea esimerkiksi Britanniasta, jossa on huolestuttu kansalaisten matalasta säästämisasteesta. Valmisteilla on kansallinen Help to save -ohjelma, jonka tavoitteena on tukea pienituloisten säästämistä. Yksinkertaistaen malli on seuraava: hallitus lupaa 50 %:n bonuksen, mikäli pienituloinen henkilö säästää säännöllisesti erilliselle säästötilille enintään 50 puntaa kuukaudessa kahden vuoden ajan. Säästämistä voi halutessaan jatkaa vielä kaksi lisävuotta, jolloin enimmäissäästö on yhteensä 2 400 puntaa ja päälle maksettava bonus 1 200 puntaa.

Kansallisia säästötalkoita tarvitaan myös Suomeen. Säästäminen ja tulevaisuuteen varautuminen ei saa olla vain taloudellisesti hyväosaisten oikeus.

 

Minna Markkanen

 

Minna Markkanen
kehittämispäällikkö
Takuusäätiö
Twitter: @MinnaMarkkanen

 

 

Penno.fi -palvelun avulla voi seurata omaa rahankäyttöä ja asettaa säästötavoitteen. Penno on verkossa toimiva ilmainen palvelu, joka kertoo, mistä rahat tulevat ja minne ne menevät. Takuusäätiö on kehittänyt Pennon yhteistyössä eri sosiaalialan järjestöjen kanssa. Penno uudistuu maaliskuussa 2017. Sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa kehittämistyötä Veikkauksen tuotoilla.

Minna Markkanen, Takuusäätiö